sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Agilityn maajoukkuekarsinnat 2015

Tänä viikonloppuna Suomen parhaat agilitykoirakot kokoontuivat Jyväskylään kaksipäiväisiin maajoukkuekarsintoihin. Järjestäjänä toimi Jyväskylän Agility Team ja paikkana JAT-Tila -halli Killerillä. Kun tämän tason tapahtuma saatiin kotikaupunkiin, niin tottahan sitä piti päästä katsomaan, ja lauantai-iltapäivänä vierähti hyvä tovi maksien hyppyrataa seuratessa. Kisasuorituksia on tullut seurattua myös netin livestriimeistä paljon pitkin viikonloppua, loistavaa että siihenkin on mahdollisuus!


Huippukoiria oli hienoa seurata livenä, erityisesti maksien hyppyradalta jäi mieleen bordercollie Gaia ohjaajanaan Anna Orenius. Livestriimin kautta on myös tullut todistettua useita hienoja ratoja, esimerkkinä niistä tältä aamulta belgianpaimenkoira groenendael Zorron ja ohjaajansa Kim Kurkisen suoritus maksien agilityradalla sekä junioriohjaaja Elsi Pullin ja mudi Didin suoritus medien agilityradalla. Viihdettä parhaimmillaan!


JAT ansaitsee jättimäisen hatunnoston hienojen kisojen järjestämisestä. Ainakin yleisön näkökulmasta kaikki toimi hienosti, paikalta sai purtavaa, kuulutukset pitivät ajan tasalla ja hallin reunoilla oli katsomot. Jo mainitsemani livestriimi kuulutuksineen on toiminut todella moitteettomasti (pieniä äänen ja kuvan eriaikaisuuksia lukuun ottamatta) ja ollut ihan mahtava tapa seurailla kisoja myös kotoa käsin. Loistavaa työtä!

Yleisöä riitti seuraamassa lauantaista maksien hyppyrataa
 
Kisojen tunnelma täytyy mainita erikseen. Kliseisesti sanottuna tässä oli ilmassa juuri sitä suuren urheilujuhlan tuntua: yleisö eli koko ajan voimakkaasti mukana kisaajien suorituksissa, hallin täyttivät riemunkijahdukset, aplodit ja syvät huokaukset. Todella tiivis ja lämmin tunnelma, johon oli mukava osallistua katsojana ja varmasti myös kisaajana!
 
Haluatko päästä seuraamaan tätä kaikkea? Kisat ovat vielä tämän sunnuntaipäivän ajan hyvässä vauhdissa. Jos asustelet Jyväskylässä tai lähialueilla, ota suunnaksi Killeri. Jos et pääse paikalle, niin tulospalvelu ja hehkuttamani livestriimi löytyvät täältä: karsinnat2015.jatti.fi
 
 
Tähän loppuun täytyy lyhyesti kertoilla omia kuulumisia koiramaailman ulkopuolelta, nimittäin allekirjoittaneen syksyn (ja tulevien vuosien) suunnitelmat saivat perjantaina vahvistuksen: minut hyväksyttiin opiskelemaan ykköshakutoiveeseeni, ja olen siis ensi syksystä alkaen Jyväskylän yliopiston äidinkielenopettajaopiskelija!
 
-Noora


lauantai 20. kesäkuuta 2015

Miksi juuri cockerspanieli?

Viime aikoina lukemissani blogeissa on näkynyt useampia postauksia, miksi juuri joku tietty rotu on valikoitunut omaksi koiraksi. Siispä minä myös! Miksi juuri cockeri?

Kuten moni varmasti tietää, meidän perheeseen cockeri valikoitui puhtaan sattuman kautta. Ei ehkä se maailman luotettavin ja harkituin tapa ottaa koira, mutta meidän kohdalla onnisti. Ja tähän väliin on mainittava, että toki otimme rodusta selvää ja kävimme tutustumassa kasvattajaan ja useisiin hänen koiriinsa ennen päätöstä Depin ottamisesta. Se oli menoa sitten, ja näiden vuosien varrella on vain vahvistunut se ajatus, että oma ensimmäinen koirani tulee olemaan cockeri. En missään tapauksessa sulje pois myös muiden rotujen mahdollisuutta joskus myöhemmin, mutta cockerin kanssa haluan ehdottomasti aloittaa harrastusmaailmaan tutustumisen. 


Luonne ja terveys

Tärkeimpiä syitä, miksi cockeri on minun rotuni. Pidän sen iloisesta ja avoimesta olemuksesta, ja hännästä, joka ei ikinä lakkaa heilumasta. Cockerilla riittää virtaa ja intoa aina, sillä on miellyttämisenhalua ja se viihtyy ihmisten seurassa. Cockereissa, kuten toki kaikissa roduissa, on suuriakin eroja yksilöiden välillä esimerkiksi kovuudessa/pehmeydessä, mutta pääpiirteittäin cockerin luonne on puhdasta kultaa. Perusterveys on myös kunnossa, mitään suurempia vakavia haittoja ei ole. Korvat ovat mainettaan helpommat (nykyään huulipoimujen tulehdukset taitavat olla korvia isompi ongelma) ja toivon, että jalostuksen linjaukset pysyvät jatkossakin sellaisina, että esimerkiksi lonkkien, polvien ja silmien tilanne säilyy rodussa hyvänä. Deppi ja Jasu täyttävät syksyllä 9v ja ovat säilyneet koko ikänsä todella terveinä.

Monipuolisuus 

Kenties tärkein ominaisuus. Näyttelyt, toko, agility, rallytoko, mejä, koiratanssi, dobo, käytännön metsällä käynti... Lista on pitkä, ja cockerin kanssa voi kokeilla kaikkea. Pk-oikeuksia siltä ei löydy, mutta melkein kaikki muu sitten onnistuukin. Itseäni kiinnostaa näyttelyiden lisäksi ainakin toko, rallytoko, mejä ja agility, joita haluaisin oman koiran kanssa kokeilla. Etsin nimenomaan harrastuskoiraa, en välttämättä maajoukkuetason kisatykkiä. Toki haluan startata kisoissa koirani kanssa, mutta meidän molempien iloksi ja hauskanpidon vuoksi, en niinkään verenmaku suussa kilpaillen. Haluan tutustua harrastusmaailmaan monipuolisesti, kokeilla ja oppia yhdessä koiran kanssa. Siihen cockeri on täydellinen kaveri.



Ulkonäkö

Cockeri on minulle juuri sopivan kompakti pakkaus. Se on niin sanottu "koiran kokoinen koira", mutta kulkee tarvittaessa sylissä, sopeutuu hyvin kerrostaloon ja matkustaa kätevästi autossa, bussissa tai junassa. Kaunis turkki, joka toki vaatii trimmausta ja huolenpitoa, mutta kuuluu olennaisesti cockerin olemukseen. Useita värejä, joista itselle sydäntä lähinnä on blue roan, blue roan tan ja orange roan. Yksivärisetkin ovat kivoja, mutta kun on kirjavia katsellut vuositolkulla, niin kummasti niihin vaan mieltyy.

-Noora


keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Iloa ja hyvää mieltä

Seuraava Mirkan ja Rillan blogista vuodelta 2013 löytynyt tekstinpätkä on pakko jakaa täälläkin, niin täydellinen se mielestäni on. Sekaan on ripoteltu hyvän mielen kuvia vuosien varrelta.



Aina silloin tällöin minulle sanotaan, "piristyisit, sehän on vain koira," tai "tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja jotka liittyy "vain koiraan."

Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain koiraan." Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain koira," mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta," ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.



Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä, " "vain auringon nousu," tai "vain lupaus."

"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.
"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.
"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.


"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.
Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain koira," vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta."
Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile - koska he "eivät vain ymmärrä."


-Noora

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kuvasatoa ja poikien kuulumisia

Miten helppoa voi elämä olla, kun saa laitettua postauksiin kuvat omalta koneelta. Tykkään! Sen kunniaksi muutama uusi otos pojista, perjantaiselta metsälenkiltämme ja sen jälkeen kotipihasta. Hyttysiä oli jo ilmaantunut ihan kohtuullisesti, se tuli huomattua metsässä pyöriessä. Poikia ne eivät juurikaan häiritse, onneksi.

 Poikien tyylinäyte luoksetulosta. Edessä Jasu, taaempana Deppi.


 Jasu kurkkaa välillä taakseen, että ihmiset tulevat perässä.


 Ihmettelyä, etualalla Deppi ja takana Jasu.

Poikien alkukesään kuuluu hyvää. Ne voivat hyvin ja nauttivat koiranelämästä ja ulkoilusta, nyt kotiväen ollessa kesälomalla poikien päivät ovat täynnä puuhaa. Sen huomaa iltaisin ja öisin, jolloin uni todellakin maistuu, kun päiväunia ei tule nukuttua samalla tavalla kuin yksin kotona ollessa.


 Kotipihapose, Depillä tyylikkäästi silmät kiinni :D





 Deppi ja Jasu 8v 7kk.

Pitkään aikaan ei olla temppuiltu poikien kanssa yhdessä, kesällä sekin harrastus täytyy ehdottomasti elvyttää kun ulkona on tilaa tehdä vaikka mitä. Jasun kanssa puuhailin perjantai-iltana jotain pientä, lähinnä sivulletuloja, istumisia ja lyhyitä luoksetuloja sekä joitakin temppuja. Voi vitsi miten sillä oli kivaa! Näitä lisää ja paljon.

Loppuun vielä Verneri tiivistää kissojen kuulumiset!
 
-Noora

torstai 4. kesäkuuta 2015

Koiranomistajan kesäriesat

Kesä tuo mukanaan kärpästen, auringon ja uimareissujen lisäksi joitakin iänikuisia riesoja, joihin koiran- ja kissanomistajienkin on varauduttava. Kahden koiran ja kolmen kissan kanssa sattuu aina välillä kaikenlaista, se on tullut vuosien varrella huomattua, ja siksi kokoan tähän muutaman yleisen kesäriesan ensiapu- ja toimintaohjeineen.

Muistathan, että vakavissa tapauksissa sekä ensiavun antamisen jälkeen kannattaa aina hakeutua eläinlääkärin vastaanotolle!

Lämpöhalvaus

Kesähelteillä vaaniva lämpöhalvaus oireilee voimakkaana läähättämisenä, kuolaamisena, levottomuutena ja hoiperteluna, sekä sinertävinä tai purppuranpunaisina/kirkkaanpunaisina limakalvoina (tämä on helpoin tarkistaa ikenistä). Oireileva koira tai kissa tulee siirtää pois kuumasta varjoon ja aloittaa viilennys kastelemalla tassut, vatsanalus ja korvanlehdet viileällä vedellä sekä asettaa esimerkiksi märkiä pyyhkeitä pään ja kaulan ympärille, vatsan alle, nivusiin ja kainaloihin. Eläimen tulee antaa juoda viileää vettä halutessaan. Viilentämistoimenpiteet ovat tärkeitä, mutta koiraa tai kissaa ei saa upottaa kokonaan kylmään veteen. Ensiapu tulee antaa aina välittömästi ennen eläimen kuljettamista eläinlääkäriin!

Yksi yleisimmistä lämpöhalvauksen aiheuttajista on kuumaan autoon jättäminen. Tätä näkee edelleen joka kesä paljon myös näyttelyissä, ja jaksan hämmästellä miten ihmiset eivät lukuisista muistutuksista huolimatta ymmärrä, että eläintä EI SAA lämpimällä säällä jättää autoon hetkeksikään yksin. Jos näet jossakin kesänäyttelyssä tai muussa tapahtumassa autoon yksin helteellä jätetyn koiran, eikä omistajaa näy lähettyvillä, käy nykäisemässä hihasta lähintä järjestyksenvalvojaa. He kuuluttavat auton rekisterinumeron ja pyytävät omistajaa hakemaan koiran pois tai tarvittaessa murtautuvat autoon itse.

Punkit, kyynpuremat ja hyönteisten pistot

Punkkien karkottamiseen kannataa käyttää siihen tarkoitettuja valmisteita, esimerkiksi punkkipantoja tai turkkiin laitettavaa liuosta, ja noudattaa tarkasti pakkauksen ohjeita. Punkkien poistamiseen on hyvä varata punkkipihdit ja seurata puremakohtaa parin päivän ajan poistamisen jälkeen.

Jos havaitset lemmikissäsi punkin pureman jälkeen yleistä huonovointisuutta, kuumetta, lihas- ja nivelkipuja tai hermosto-oireita, kuten vapinaa, tulee hakeutua eläinlääkärin vastaanotolle ja tarkistuttaa, onko kyse puutiaisaivokuumeesta, borrelioosista tai anaplasmoosista. Kahta viimeksi mainittua hoidetaan antibiooteilla, kunhan diagnoosi saadaan tehtyä ajoissa. Virusperäisen puutiaisaivokuumeen oireet helpottavat valtaosalla lemmikeistä itsekseen.

Kyynpurematapauksissa koira tai kissa tulee viedä välittömästi eläinlääkäriin, missä arvioidaan potilaan tila ja aloitetaan tarvittava hoito. Kyytableteista ei ole mainittavaa hyötyä, eikä puremakohtaa saa puristaa tai viiltää millään tavoin auki. Oireet saattavat pahentua parin vuorokauden sisällä puremasta, joten eläin saattaa tarvita tehokkaampaa hoitoa useamman vuorokauden ajan.

Ampiaisten, mehiläisten ja muiden pörriäisten pistoista aiheutuvaa kutinaa, kipua ja tulehdusta voi lievittää paikallisantiseptilla. Hurjimpiin oireisiin voi antaa ihmisten kyytabletteja, noin 1 tabletti/10 elopainokiloa.

Haavat ja hot spotit

Syvät, kaikkien ihokerrosten läpi ulottuvat haavat vaativat usein tikkejä, pienempiä pintahaavoja voi aluksi hoitaa kotikonstein ja viedä sen jälkeen koiran tai kissan eläinlääkärin tarkastettavaksi mahdollisten jatkohoitotoimenpiteiden varalta.

Karvojen pääsy haavaan tulisi estää, eli ensiapu kannattaa aloittaa leikkaamalla karvat pois haavan ympäriltä. Haava tule puhdistaa liasta ja roskista puhtaan veden avulla ja taputtele kuivaksi, jonka jälkeen haavaan voi laittaa antiseptista ainetta ja suojata sen siteellä likaantumiselta ja nuolemiselta.

Hot spotit eli yhtäkkiä ilmestyvät märkivät ja kipeät ihotulehdusläiskät ovat kesäisin uimarikoirien ja erityisesti noutajien riesana. Kosteat ja hautovat olot altistavat helposti pinnalliselle ihon bakteeritulehdukselle. Tyypillisimmin hot spotit ilmaantuvat poskiin, kaulaan ja takaselkään.

Ensiapuna karvat tulee leikata pois tulehtuneelta alueelta ja vielä n. 1 cm verran terveeltä näyttävän ihon alueelta. Märkäeritteen voi huuhdella pois haalealla vedellä sideharsotaitoksen tai pumpulin avulla, ihoa hankaamatta. Taputtele iho huuhtelun jälkeen kuivaksi ja levitä koko alueelle paikallisantiseptia. Alueen nuoleminen tulisi estää kokonaan, parhaiten se onnistuu kaulurin avulla. Jos kotoa löytyy koirien kipulääkettä, sitä voi antaa pienen määrän oloa helpottamaan. Mikäli alue leviää tai ei ala kuivua parissa päivässä, käynti eläinlääkärissä on paikallaan.


Me ollaan oltu onnekkaita ja vältytty isommilta haavereilta ja ongelmilta punkkeja lukuun ottamatta, edes hot spotit eivät ole koskaan vaivanneet, vaikka Deppi varsinkin järvessä viihtyy kesäisin. Toivottavasti sama meininki jatkuu, ja mahdollisimman moni muukin välttyy kesäriesoilta!

-Noora

(Postauksen laatimisen apuna ja lähteenä käytetty Univet-eläinlääkäriaseman asiakaslehti Kamua, nro 1/2014.)


sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kesä tulee!

Koulujen kesälomat starttasivat eilen, ja allekirjoittanut on nyt virallisesti ylioppinut. Lakkiaispäivä oli mahtava! Syksyllä odottavat uudet seikkailut, toivon mukaan haluamassani jatko-opiskelupaikassa. Siitä sitten myöhemmin lisää, mutta ensin nautitaan kesästä!

Ylioppilaaksi pääsyllä on tässä tapauksessa positiivinen vaikutus myös blogin pyörittämiseen. Lahjojeni joukossa kun oli tuliterä HP:n läppäri, ihan ikioma sellainen (kiitos äiti ja Juha!) ja voin kertoa, että Bloggerin käyttömukavuus ja kirjoittamisinto paranevat huomattavasti, kun saan sekä tekstit että kuvat laitetuksi postauksiin yhdellä ja samalla koneella! Meidän kotiläppäriltä Blogger ei ole enää aikoihin suostunut siirtämään uusia kuvia postauksiin ja oon joutunut kuvia laittelemaan erikseen lainaläppärin kautta. Tästä johtuen myös kuvien, etenkin uusien sellaisten, määrä on ollut suorastaan hävettävän vähäinen viime aikoina.

Kesän aikana näihin juttuihin saadaan parannus, ja postaustahtia pyrin ehdottomasti pitämään yllä!


-Noora

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Näyttelykausi jatkui Lestijärvellä

Ihan hieman ollaan taas päivitystahdissa jäljessä, kun Lestijärven näyttelystä tulee juttua viikon myöhässä. Viime viikolla mut piti kiireisenä pääsykokeet ja osa-aikatyöt, mutta nyt on pääsykokeet paketissa ja pitkästä aikaa iltaisin ehtii muutakin kuin opiskella. Yritetään siis ottaa postaustahtia kiinni!

Näyttelykausi siis jatkui viikko sitten Lestijärvellä Maaritin ja Ruun kanssa, näyttelytuloksen metsästyksen merkeissä. Reissuun lähdettiin jo perjantai-iltapäivästä, ajeltiin Pihtiputaalle Maaritin äidin luokse, ja yövyttiin siellä. Lauantaiaamusta lähdettiin sitten Maaritin ja Ruun kanssa kohti näyttelypaikkaa, matkaseurueen pienimmän jäsenen, Maaritin vajaa kolmikuisen Vauhtipojan, jäädessä mummin hoitoon. Lestijärvellä oltiin enemmän kuin ajoissa, sillä tuomarina toiminut Raimo Louhio oli "hieman" arvosteluaikataulusta jäljessä. Paikalle saapuessamme kehässä olivat junnu-urokset, kun olin laskenut, että saavumme paikalle narttujen alkuun... Aikaa kulutettiin autossa lämmittelemällä ja treenaamalla, Maarit ja Ruu saivat hyvää häiriötreeniä tokon SM-kisoja silmällä pitäen. 

Lopulta tuli narttujen käyttöluokan vuoro, ja päästiin kehään pyörimään. Ruu oli tokotreenin ansiosta hyvin lämmitelty, ja sen huomasi kehässä: Ruu sekä tuntui että näytti liikkeessä todella hyvältä. Muutenkin se esiintyi upeasti ja oli kehässä hieno, tuomari sai rauhassa tehdä työnsä ja hampaiden katsomisessakaan ei ollut mitään ongelmaa. Aivan sitä tulosta ei kuitenkaan saatu, mitä toivottiin..

Lestijärvi RN 16.5.2015
Tuomari: Raimo Louhio, Suomi
labradorinarttu Waterfowler Bliss "Ruu" KÄY/T
Arvostelu: "Runsaat 4v narttu, joka edustaa hyvää metsästystyyppiä. Kevytluustoinen koira, jolla pitkä kevyehkö pää. Hyvä kaula. Liikkeessä takakorkea selkälinja. Melko matala rintakehä. Raajoissa hyvät kulmaukset ja hyvät liikkeet. Turkki niskasta häntään voimakkaasti laineilla, lähes kiharalla. Alusvilla puuttuu."

Tuolta löytyy kuitenkin myös kehuja, ja peilaten niihin sekä arvostelun ensimmäiseen lauseeseen olisi sen H:n voinut mielestäni antaa. Ilmeisesti kihara turkki oli se suurin yksittäinen tekijä, joka tökkäsi, sillä meidän lisäksi luokassa oli toinenkin käyttisnarttu "permanentissa", ja sille oli tuloksena myös T, vaikka koira muuten hyvä kokonaisuus olikin. Joissakin kohdin tuomarin linja siis hieman omasta mielestäni petti, mutta näin tällä kertaa! Seuraavaksi kokeillaan mennä kehään karvattomana ja eräälle naistuomarille, jolta kuulemma saattaisi myöskin tuloksena saada :D

Olipa supermukava viikonloppu, isot kiitokset Maaritille ja Ruulle matkaseurasta ja Maaritin äidille yösijasta ja herkullisista ruuista!

-Noora