tiistai 25. elokuuta 2015

Eläköön koirat! - Hau Hau Championin 60-vuotisjuhla


 
Kohti yllä näkyvää paikkaa, Helsingin olympiastadionia, otin suunnan kuuden jälkeen lauantaiaamuna. Tarkoitus oli viettää koko päivä stadikalla Hau Hau Championin 60-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyssä Eläköön koirat! -tapahtumassa. Itse olin paikalla vain lauantain, kokonaisuudessaan tapahtuma oli kolmepäiväinen kestäen perjantaista sunnuntaihin. Matkanteko ei mennyt ihan niin kuin leffoissa: ensiksi köröttelin Jyväskylästä Jämsään saakka bussilla sähköratavaurion vuoksi. Sitten, junaan päästyäni, veturiin iskenyttä teknistä vikaa korjailtiin (onneksi vain) noin vartin verran jossakin keskellä ei mitään Toijalan ja Hämeenlinnan välillä. Lopulta saavuin Helsinkiin aika tarkalleen neljän tunnin matkanteon jälkeen noin 30min alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Hitaasti mutta varmasti! :D
 
Tämän pienen säädön jälkeen huippupäivä sai alkaa, ja olin tosi tyytyväinen, että lähdin! Tapahtumassa oli kaikkea. Siis ihan kaikkea. Ohjelmaan mahtui kolmen päivän ajalle mm. huippukouluttaja Victoria Stilwellin Positively Show, Juha Kareksen ja Paula Speerin luennot, agilityn kansainvälinen kutsukilpailu, mätsäri, lukuisia erilaisia esityksiä ja yhdistysten ja koiraharrastuslajien esittelyjä. Stadionin ulkopuolella olleelle Expo-alueelle oli vapaa pääsy, stadionin sisäpuolen tapahtumiin tarvittiin lippu.
 
 
Lauantain ohjelmaan mahtui Juha Kareksen ja Paula Speerin luennot, sirkuskoira- ja koiratanssinäytökset, Anna Abreun esiintyminen ja lukuisia Expo-alueen lavalla olleita yhdistysten/lajien esittelyjä sekä Victoria Stilwellin ja Anna Abreun Meet&Greet-tapaamiset.
 
Suuren vaikutuksen teki sirkuskoiranäytös, jonka kävin katsomassa kahteen kertaan, niin hieno se oli. Heini Seppä ja hänen sirkuskoiransa esittivät yleisölle hienoja temppuja hyvän musiikin säestyksellä, mutta erityisesti vaikutuin koko porukan yhteistyöstä: Heinillä oli mukanaan kuuden koiran lauma, kaksi bortsua ja neljä pitkäkarvaista collieta. Hän teki milloin minkäkin koiran kanssa, välillä useammankin, muiden istuessa odottamassa lavalla omilla paikoillaan ja koko homma oli niin hallinnassa kuin olla voi. Koirat nauttivat ja ohjaajan huulilla oli hymy koko esityksen ajan. Mielettömän upeaa katsottavaa!
 
Sirkuskoiranäytösten lisäksi kävin kurkkaamassa Expo-lavalla Victoria Stilwellin Meet&Greet-tapahtumaa ja Opaskoirakoulun esittelyä. Nimmaria tai yhteiskuvaa en jäänyt Victorialta jonottamaan, halukkaita oli sen verran paljon, mutta kuuntelin hänen lyhyen puheenvuoronsa ja vastaukset yleisön kysymyksiin.
 

Victoria Stilwell jakoi hymyssä suin nimmareita ja
yhteiskuvia faneilleen.
 
Opaskoirakoulun esittelyssä lavalle pääsi Dumle, musta labradoriuros käyttäjänsä kanssa. Oli kiinnostavaa kuulla lisää opaskoirakoulun toiminnasta, ja seurata Dumlea lavalla. Sitä ei hetkauttanut meteli ja kirkkaat valot tai ympärillä olevat ihmiset ja koirat: valjaat päällä ollessaan se keskittyi vain ja ainoastaan käyttäjäänsä. Esittelyn jälkeen Dumle pääsi vapaalle saateltuaan käyttäjänsä Opaskoirakoulun ständille, ja siltä riisuttiin valjaat. Pääsin moikkaamaan Dumlea ja juttelemaan sen käyttäjän kanssa, varmistettuani toki ensin, että koira on vapaalla ja sitä saa lähestyä. Sain varsin iloiset tervehdykset ja pusut Dumlelta, jonka käyttäjä nauraen kysyi minulta, huomaanko miten valtava ero koiran työ- ja vapaamoodissa on :D
 



Opaskoira Dumle käyttäjineen Expo-lavalla
kertomassa Opaskoirakoulun toiminnasta.
 
 
Työskennellessä Dumlen huomio kohdistui vain ja ainoastaan
sen käyttäjään. Vapaa-ajalla iloinen ja avoin noutaja moikkasi
mielellään vieraita ihmisiä.

 

 Expo-alueelta löytyi runsaasti eri yhdistysten ständejä ja myyntipisteitä. Hau Haun tuotteita oli myynnissä valtava määrä laidasta laitaan hyvin alennushinnoin. Oli ruokia, puruluita, treeninameja ja muita herkkuja, ulkoiluvarusteita, leluja, oikeastaan ihan kaikkea. Pojille tarttui mukaan muutama herkkutikku mauissa kana, lammas ja liha sekä pussi pieniä treeninameja. Myös joitakin kissaruokia oli myynnissä (en millään muista merkkiä...) ja nappasin kissalaumalle mukaan muutaman ilmaisen raksunäytepussin mauissa lohi ja kalkkuna.
 
 Leluvalikoimaa


 Monilta ständeiltä sai lehtiä ja esitteitä ilmaiseksi, tässä mun
saalis höystettynä tapahtuman lipulla ja ohjelmalehtisellä.
 
 
Sitten stadionin ulkopuolelta sisäpuolelle, jonne oli pystytetty esiintymislava screenien kera. Täällä kävin kuuntelemassa Paula Speerin esityksen Naksutinkoulutusta koko perheelle sekä Juha Kareksen esityksen Koko perheen koirankoulutusvinkit. Molemmat olivat todella mielenkiintoisia: Paula Speer havainnollisti omien bordercollieidensa Caseyn ja Winin kanssa harjoituksia yleisölle, ja neuvoi naksutinkoulutuksen perusteet aivan alusta lähtien hieman vaikeampiin treeneihin asti. Paljon hyödyllistä tietoa jäi mieleen, ja ehdottomasti aion naksuttimen joskus omalle koiralleni opettaa.
 
Juha Kareksen esityksestä tykkäsin myös paljon: tottakai sitä kuuntelee mielellään ihmistä, jolla on kymmenien vuosien kokemus koirista ja luonnollisesti paljon hyviä vuosien mittaan kertyneitä tarinoita. Kares puhui paljon pentuajasta ja koiranpennun ottamiseen liittyvistä seikoista, ja ne kiinnostivat koiratonta pentukuumeilijaa erityisesti. Napsin hänen diaesityksestään kuvat ja teen luennosta myöhemmin vielä ihan oman postauksensa, jossa pohdin myös omia tavoitteitani ja periaatteitani joskus tulevan pennun omistajana.

 Stadionin esiintymislava pääkatsomon edessä. Katsomo
oli mukavasti varjossa, siellä pystyi vilvoittelemaan
hienona hellepäivänä.


 Lavan molemmin puolin oli pystytetty isot screenit, joilta näki
syrjäisemmältäkin istumapaikalta.


Hau Hau Championin Reiska-maskotti astetta
isommassa koossa :D
 
Kaikkinensa päivä oli todella kiva! Hau Hau Champion oli järjestänyt hienon tapahtuman, käytännön asiat rullasivat hyvin ja paikalla oli taatusti kaikille koiranmielisille jotakin nähtävää. Eläköön koirat! :) Mukavan päivän jälkeen kotimatka sujui ilman kommelluksia Jämsään, mistä hyppäsin iskän kyytiin ja yövyin Korpilahdella. Sunnuntaina pyörähdettiin Heinolan näyttelyssä, siitä lisää sitten omassa postauksessaan!
 
-Noora

maanantai 17. elokuuta 2015

Suunnitelmissa

Ihanaa intiaanikesää ja loman viimeisiä viikkoja viettäessä on hyvä suunnitella vähän tulevaa syksyä ja laitella menoja ylös. Olen sata kertaa aiemminkin todennut, että nämä kalenterit muuttuu aina sen jälkeen kun olen ne julkaissut, joten harkinnassa on oma kalenterisivu, jonne näitä voisi koota ja päivitellä.




22.8. Eläköön koirat, HauHau Championin 60-vuotisjuhlatapahtuma, Helsinki
23.8 Heinola KR
(6.9 Vantaa KR?)
10.-13.9 OnniDog 2015, Jämsä
24.10 Seinäjoki KV
21.-22.11 Jyväskylä KV
5.-6.12 Helsinki KV, HeW-15 ja V-15

Tuleva viikonloppu on varsin koiramainen, kun luvassa on lauantaina visiitti Eläköön koirat-tapahtumaan Helsingin olympiastadionille ja sunnuntaina turistireissu Heinolan näyttelyyn. Vantaan näyttely on isolla kysymysmerkillä, saattaa olla, että se tipahtaa muiden menojen vuoksi pois. OnniDogista kuulin viime vuoden jälkeen paljon positiivista, ja tänä vuonna haluaisin käydä kurkkaamassa meininkiä ainakin yhden päivän verran. Loppuvuonna odottavat kaikki perinteiksi muodostuneet isot kansainväliset: Seinäjoki, Jyväskylä ja viimeisenä Messari. Joitakin mätsäreitä saattaa vielä sekaan ilmestyä.

Ensi viikonlopun koiramaisuuksista on toki tulossa asiaa laajemmalti, ehkä jopa kahden postauksen verran, riippuen vähän miten paljon kuvia kertyy. Sitä odotellessa! :)

-Noora

maanantai 10. elokuuta 2015

Puhelinkuvia

Puhelinta selaillessa löytyi muutama otos, joita en blogin puolella ole vielä julkaissutkaan. Siispä tässä muutama kännykkään tallentunut tähtihetki elämästä spanieleiden (ja ehkä vähän kissojenkin) kanssa!

 Lenkkiräpsy alkukesältä. Antaa erehdyttävästi vaikutelman,
että Jasun kieli on vähintään viisimetrinen... :D
Lenkkiräpsyjä on tullut silloin tällöin otettua, mutta uinti- ja rannassaläträämiskuvat on vielä tältä kesältä kokonaan ottamatta. Yritän tehdä asiaan parannuksen lähiaikoina!


 Ernesti kuluvan vuoden tammikuussa,
hoitamassa virallisen valvojan tehtäviä
ihmisten purkaessa joulukuusta.

 Normaali tilanne, kun Korpilahdelle tullessani istun hetkeksi alas.

Seuraavat kuvat ovat niitä, jotka saavat minut aina missä tahansa tilanteessa hyvälle tuulelle! Kuvat on otettu sohvalla lojuessa, pojilla on vieressä ollessaan tapana pitää päätä ihmisen sylissä tai polvella. Pääsin yllättämään kameran kanssa, kun ne nukahtivat kyseiseen asentoon... Maailman isoimmat nenät, olkaapa hyvät! :D

 Depin tyylinäyte...


 ...ja Jasun vastaava.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Miksi koiranäyttelyt?

Blogi palailee kesälomalta! Aloitin itse kesälomailun kotimaanmatkailemalla akselilla Kangasniemi-Mikkeli-Kirkkonummi/Helsinki-Hankasalmi, joten blogikin on ollut siinä sivussa parin viikon mittaisella paussilla. Harmittavasti suunnitteilla olleet näyttelyreissut peruuntuivat, mutta onneksi tulossa on kaikenlaista mukavaa.

Sitten postauksen varsinaiseen aiheeseen. Monille koiranäyttelyiden maailma saattaa vaikuttaa hieman omituiselta, puhumattakaan ihmisistä, jotka niitä jaksavat viikonloppu toisensa jälkeen harrastaa. Näyttelyitä pidetään usein koiraharrastuksista turhanpäiväisimpänä hömpötyksenä, mutta silti tuhannet harrastajat koirineen niin kotimaasta kuin ulkomailta löytävät tiensä näyttelyihin viikoittain. Mikä siinä turhanpäiväisessä hömpötyksessä sitten on niin ihmeellistä? Kerron seuraavassa avoimen subjektiivisesti kokemuksiani näyttelymaailmasta ja siitä, miksi itse koukutuin näyttelyihin ja jaksan niitä harrastaa, vaikkei omaa koiraa olekaan.


Sopiva ja omalta tuntuva laji

Suurin syy siihen, miten päädyin koiranäyttelyiden maailmaan on se, että koirattomuus ei ole este harrastamiselle. Näyttelyitä järjestetään paljon ympäri Suomea, ja yleisö on tervetullutta paikan päälle vain katsomaan koiria ja tutustumaan rotuihin. Parhaassa tapauksessa käy niin, että turistinäyttelyiden kautta avautuu uudenlaisia harrastusmahdollisuuksia, ja pian löytää itsensä kehänauhojen sisäpuolelta, kuten itselleni kävi. Rotukehien lisäksi on nuorille suunnattu junior handler, joka sekään ei vaadi omaa koiraa, vaan kisakoiraa voi kysellä tutuilta tai keneltä tahansa näyttelypaikalla. Minulle näyttelyt ovat tapa päästä toteuttamaan sitä, mistä eniten pidän: tekemään yhdessä koirien kanssa ja tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin.

Näyttelyperinteet, ihmiset, reissaaminen...

Toisin sanoen kaikki, mikä näyttelyihin liittyy. Tunnelma. Monilla harrastajilla näyttelyissä käynti ei rajoitu vain kehässä pyörähtämiseen, vaan näyttelymatkoihin liittyy kaikenlaisia perinteitä: herkkutarjoilu koko seurueelle täytekakkuineen, shoppailukierrokset myyntikojuilla, yöpyminen jossakin tietyssä hotellissa ja ystävien tapaaminen, muutamia mainitakseni. Kaikki tämä kuuluu näyttelykulttuuriin, ja nautin joka kerta päästessäni osaksi sitä. Varmasti kaikissa koiraharrastuslajeissa on vastaavanlaisia, harrastuskulttuuria ja tunnelmaa luovia asioita, ja näyttelyissäkin ne ovat yhtä merkittävässä roolissa. Vielä isompi rooli on kaikilla niillä koirilla ja ihmisillä, joihin tässä saa tutustua: ilman näyttelyharrastusta en tuntisi läheskään kaikkia niitä huipputyyppejä, joita nyt tunnen!


Pelkkää ruusuilla tanssimista?

Ei todellakaan, sitä näyttelyt eivät ole. Negatiivisia piirteitä löytyy, kuten varmasti muistakin lajeista, sitä on turha yrittää kieltää. Jos ihmiset ovat suuri positiivinen tekijä, sama pätee valitettavasti myös negatiiviseen suuntaan. Selkään puukottamista, pahan puhumista, toisten koiranpidon arvostelua ja erinäistä juoruamista niin ihmisistä kuin heidän koiristaankin esiintyy valitettavan paljon.

Näyttelyiden alkuperäinen tarkoitus on tukea jalostustoimintaa ja antaa kasvattajille ja koiranomistajille puolueeton näkemys heidän koiristaan. Nykyään tämä tahtoo silloin tällöin unohtua, ja on surullista törmätä kasvattajiin, jotka teettävät pentueita liukuhihnalta vain menestyksen toivossa miettimättä yhtään vanhempien terveyttä, luonnetta tai yhdistelmän sopivuutta. Niin paljon kuin näyttelyistä pidänkin, se ei tarkoita sitä, että hyväksyisin kaikki harrastukseni piirteet. Koska minussa kuitenkin asuu pieni ikuinen optimisti, keskityn mieluummin niihin näyttelyharrastuksen positiivisiin puoliin ja pyrin toimimaan harrastusmaailmassa samalla tavoin kuin millä tahansa muulla elämän osa-alueella: kohtelen toisia kuten toivoisin itseäni kohdeltavan.

Tärkeintä on nauttia joka hetkestä harrastuksensa parissa, sillä koskaan ei voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Viime viikolla sain surullisen uutisen: vain muutama viikko sitten viimeksi esittämäni Nita-bortsu nukkui pois. Ja sen koiran kanssa todella nautin jokaisesta hetkestä, jonka yhdessä näyttelykehissä vietimme. Persoonallisempaa ja vaikuttavampaa koiraa saa hakea. Kiitos kaikista yhteisistä hetkistä Nita, ne säilyvät muistoissa aina.



-Noora


torstai 16. heinäkuuta 2015

Bortsuerkkari 2015

Hieman jälkijunassa tulee juttua viime viikonlopun SBCAK:n erikoisnäyttelystä, mutta nyt on aikaa kirjoitella kun allekirjoittaneellakin loppui työt ja alkoi ansaittu loma!

Viime lauantai vietettiin siis Laukaassa bordercollieiden ja australiankelpieiden erikoisnäyttelyssä. Näyttely järkättiin Laukaan kaikkien rotujen näyttelyn yhteydessä keskusurheilukentällä. Itse saavuin paikalle suoraan mökiltä käsin, sieltä kun on Laukaaseen vain neljänkymmenen minuutin ajomatka. Päivää vietettiin porukalla oikein sopivassa näyttelysäässä, oli lämmin muttei liian kuuma. Vettäkin sain niskaan vasta pois lähtiessä matkalla autolle :D  Kehässä mulla oli Sara ja Nita veteraaniluokassa, ja bortsunartut arvosteli brittituomari Ann Jordan.

SBCAK:n erikoisnäyttely, Laukaa 11.7
Tuomari: Ann Jordan, Iso-Britannia

Kerrybrent NZ Crystal Sarah "Sara" VET/EH
Arvostelu: "8 year old bitch. A little overweight, which spoils her movement. Otherwise good proportion and well condition. Handled well."

Kalisha vom Skuddenhof "Nita" VET/EH, kutsu paras liike-kisaan
Arvostelu: "Sweet 9 year old, shown in nice condition. Nicely handled. Looks little short in neck, because of age and coat, maybe. When she moves, she flow around the ring."

Olin todella tyytyväinen noihin tuloksiin, brittitäti oli nimittäin aika tiukkaa sorttia ja jakeli runsaalla kädellä H:ta ja myös jokusen T:n. Molempien tyttöjen esiintymisestä olin myös tosi iloinen, ne menivät kehässä hienosti. Nitaa huvitti ennen kehää kaikki muut asennot paitsi seisominen, mutta kehässä sitten pönötettiin niin nätisti ja ryhdikkäästi. No, se on Nita :D Arvostelun viimeinen lause Nitan liikkeistä on hauskasti sanottu, ja hauskaa oli päästä pyörähtämään myös paras liike-kisassa. Sara jaksoi liikkua hyvin ja seisominenkin sujui. Ja toki tuomarin kehut esittämisestä lämmittävät mieltä myös! 

Kiitos Birgitalle, Saijalle ja Tuulalle hyvästä näyttelyseurasta ja eväistä!

Heinäkuulle mahtuu todennäköisesti toinenkin näyttely, turistireissuna vaihteeksi. Siitä sitten myöhemmin lisää!

-Noora

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

TV-vinkki!

Bongasin noin viikko sitten telkusta mielenkiintoisen Prisma-dokumentin Koira kumppanina. Paljon kiinnostavaa asiaa koirasta ihmisen kumppanina ja eri roduista oman käyttötarkoituksensa äärellä. Lämmin suositus kaikille koiraihmisille! Kyseinen dokkari on edelleen nähtävissä Yle Areenassa, suora linkki tässä: http://areena.yle.fi/1-2179739

Käykäähän kurkkimassa, jos ette vielä ole nähneet!

(Pssst.. Myös kissaihmisille on tarjolla oma dokkarinsa: Prisma: Kissojen salattu elämä. Se on kolmiosainen ja eka osa löytyy vielä Areenasta: http://areena.yle.fi/1-2649376 Mielenkiintoista katsottavaa tämäkin!)

-Noora

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Agilityn maajoukkuekarsinnat 2015

Tänä viikonloppuna Suomen parhaat agilitykoirakot kokoontuivat Jyväskylään kaksipäiväisiin maajoukkuekarsintoihin. Järjestäjänä toimi Jyväskylän Agility Team ja paikkana JAT-Tila -halli Killerillä. Kun tämän tason tapahtuma saatiin kotikaupunkiin, niin tottahan sitä piti päästä katsomaan, ja lauantai-iltapäivänä vierähti hyvä tovi maksien hyppyrataa seuratessa. Kisasuorituksia on tullut seurattua myös netin livestriimeistä paljon pitkin viikonloppua, loistavaa että siihenkin on mahdollisuus!


Huippukoiria oli hienoa seurata livenä, erityisesti maksien hyppyradalta jäi mieleen bordercollie Gaia ohjaajanaan Anna Orenius. Livestriimin kautta on myös tullut todistettua useita hienoja ratoja, esimerkkinä niistä tältä aamulta belgianpaimenkoira groenendael Zorron ja ohjaajansa Kim Kurkisen suoritus maksien agilityradalla sekä junioriohjaaja Elsi Pullin ja mudi Didin suoritus medien agilityradalla. Viihdettä parhaimmillaan!


JAT ansaitsee jättimäisen hatunnoston hienojen kisojen järjestämisestä. Ainakin yleisön näkökulmasta kaikki toimi hienosti, paikalta sai purtavaa, kuulutukset pitivät ajan tasalla ja hallin reunoilla oli katsomot. Jo mainitsemani livestriimi kuulutuksineen on toiminut todella moitteettomasti (pieniä äänen ja kuvan eriaikaisuuksia lukuun ottamatta) ja ollut ihan mahtava tapa seurailla kisoja myös kotoa käsin. Loistavaa työtä!

Yleisöä riitti seuraamassa lauantaista maksien hyppyrataa
 
Kisojen tunnelma täytyy mainita erikseen. Kliseisesti sanottuna tässä oli ilmassa juuri sitä suuren urheilujuhlan tuntua: yleisö eli koko ajan voimakkaasti mukana kisaajien suorituksissa, hallin täyttivät riemunkijahdukset, aplodit ja syvät huokaukset. Todella tiivis ja lämmin tunnelma, johon oli mukava osallistua katsojana ja varmasti myös kisaajana!
 
Haluatko päästä seuraamaan tätä kaikkea? Kisat ovat vielä tämän sunnuntaipäivän ajan hyvässä vauhdissa. Jos asustelet Jyväskylässä tai lähialueilla, ota suunnaksi Killeri. Jos et pääse paikalle, niin tulospalvelu ja hehkuttamani livestriimi löytyvät täältä: karsinnat2015.jatti.fi
 
 
Tähän loppuun täytyy lyhyesti kertoilla omia kuulumisia koiramaailman ulkopuolelta, nimittäin allekirjoittaneen syksyn (ja tulevien vuosien) suunnitelmat saivat perjantaina vahvistuksen: minut hyväksyttiin opiskelemaan ykköshakutoiveeseeni, ja olen siis ensi syksystä alkaen Jyväskylän yliopiston äidinkielenopettajaopiskelija!
 
-Noora