maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kesäinen näyttelypäivä Ristiinassa

Tyypillistä. Postauksen tekeminen venähtää, ja loppuviimein on niin paljon asiaa ja ideoita, ettei tiedä mistä aloittaa :D Otetaan tuoreimmat ensin, eli kuluneen viikonlopun koirapuuhat.

Lauantaina otettiin Minnan, Jarin ja Pepin kanssa suunnaksi Ristiina ja cairnkehä. Paikan päällä pistettiin leiri pystyyn Karjalaisten kanssa, ja Suomen kesä näytti todellakin parhaat puolensa. Uskotteko, että avoimella urheilukentällä oli auringonpaisteessa ja helteessä hieman lämmin... :D Mulla oli vielä pitkälahkeiset farkut jalassa (hullun hommaa, tiedän, mutta hyttysallegikon elämä ei aina ole niin yksinkertaista...), mutta en valita! Kuumuuskin on parempi kuin kaatosade, vaikka kuumuudenkaan ei välttämättä ihan noin läkähdyttävää tarvitsisi olla.

23 cairnia arvosteli virolainen Anne Sume. Oikein mukava ja ystävällinen vanhempi täti, joka jaksoi olla ystävällinen helteestä huolimatta. Pepi oli kehässä hyvä, pientä pakittelua pöydällä lukuunottamatta. Häntä olisi saanut olla liikkeessä hieman pystymmässä, mutta tämä pistetään kyllä kuumuuden piikkiin. Muuten oikein pätevä poika :)

Ristiina KR 19.7.2014
Tuomari: Anne Sume, Viro
cairnterrieriuros Zalimar Always Be Cool "Pepi" AVO/EH 3
Arvostelu: "Urosmainen, erittäin hyvä tyyppi. Hyväilmeinen pää. Purenta ok. Alaleuka saisi olla vahvempi. Riittävä kaula. Hyvä ylälinja. Hieman alhainen hännänkiinnitys. Hieman suora edestä. Hyvät takakulmaukset. Hyvin kehittynyt rintakehä. Turkki ei tänään parhaassa kunnossa. Vapaat liikkeet."

Arvostelu vastaa täysin päivän kuntoa, turkki ei trimmauksen jäljiltä ollut aivan priima, vaikka kauniisti laitettujakin osia koirasta löytyi. Muuten arvostelu on hyvä ja puhuttiinkin, että täytyy mennä uudestaan samaiselle tuomarille, kun turkki on paremmassa kunnossa. Jännä ilmiö muuten, miten kotimaiset tuomarit järjestään sanovat Pepin olevan edestä löysä liikkeessä, mutta ulkomaiset eivät sitä huomaa. Tämän tuomarin arvostelussa lämmitti mieltä juuri tuo liikkeistä kehuminen :) 

Kuviakin meistä sain (kiitos Apelle kuvaamisesta!), mutta kirjoittelen tätä iPadilla, joten kuvat seuraavat mahdollisesti myöhemmin perässä. Kiitokset taas Karjalaiset sekä Minna ja Jari mukavasta päivästä!! 

Eilen sunnuntaina treffattiin Tiinan ja Birgitan kanssa Palokan marketeilla näyttelytreenien merkeissä. Lauantaina on edessä SBCAK:n (Suomen Bordercolliet ja australiankelpiet) erikoisnäyttely, mihin mulle valikoitui esitettäväksi lopulta neljä koiraa. Tässä tehdään ennätys, kolme koiraa on tähänastisista suurin määrä mitä olen yhdessä näyttelyssä esittänyt ;) Tätä silmällä pitäen treenailtiin hieman mustavalkoisten kanssa. Mulle tulee kehään yksi uros ja kolme narttua: näistä uros, Kaapo, on mulle uusi tuttavuus, jonka tapasin eilen ekaa kertaa. Kaapo (Sykerön Doc, synt. 21.12.2012, omistaja Tuula Manninen) on nuorten luokassa kisaava herrasmies, joka ensitapaamisella osoittautui oikein mukavaksi tyypiksi: melko nöyrä ja helppo ohjattava, joka otti ventovieraaltakin hyvin käskyjä vastaan (lihapullat on hyvä asia olemassa :D) ja jolla oli kuitenkin intoa tehdä. Omistajan tapaan ekan kerran vasta lauantaina, nyt Kaapo tuli treenailemaan Birgitan mukana. 

Kaapon lisäksi vien kehään tutun tyttökolmikon, joista kaikista löytyy juttua tuolta Näyttelykehissä kanssani-sivulta: Sara (avoimeen luokkaan), Piika (valioluokkaan) ja Nita (veteraaniluokkaan). Birgitan sanoin, mä juoksen melkein joka luokassa :D 

Näyttelykalenteriin tulee mahdollisesti vielä yksi lisäys: Kokemäen ryhmis 2.8 Pepin kanssa. Siitä tuleekin sitten toinen tuplaviikonloppu tälle kesälle, kun 3.8 lähdetään Tinkan kanssa Mikkeliin!

-Noora

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Kesän kalenteria, osa 2

Yllättäen pitää päivittää uusiksi tuo aiemmin julkaisemani näyttelykalenteri :D Tämän kuun loppu koki pieniä muutoksia, kun Pepiä ei Saarijärvelle ilmoitettu ja mulle tuli pyyntö Helsinkiin bortsuerkkariin. Helsingin Tuomarinkylä tippuu siis pois, ja tilalle otetaan Saarijärvi turistikeikaksi sunnuntaille.

Kesän näyttelyt 2014

19.7 Ristiina KR /Pepi (ilmoitettu on, pienellä kysymysmerkillä omistajien menojen vuoksi)
26.7 Helsinki ER /Piika
27.7 Saarijärvi KR /turisti
3.8 Mikkeli RN /Tinka
8.-10.8 Helsinki KV, Maailmanvoittaja 2014 /turisti
24.8 Heinola KR /Tinka

Mukavasti noita loppukesälle kertyy, vaikka Kotkan jälkeen tulikin useamman viikon tauko. Muista koiramenoista ohjelmassa lienee ehkä joitakin treenejä sekä mahdollisesti Taitavien Tassujen mätsäri 20.7. Mahtava kesä siis vielä edessä, ja kruununa totta kai elokuinen Maailmanvoittaja.

Vähän blogin tulevista postauksista. Jotenkin näin kesällä tulee enemmän ideoita, ehkäpä juuri ajan määrästä johtuen. Vaikka syksyn kirjoituksiin valmistautuminen on vähitellen aloitettava, pyrin silti pitämään postaustahtia yllä! Lähitulevaisuudessa on luvassa ainakin jo aiemmin mainitsemani postaus omista suosikkinäyttelypaikoistani sekä pitkästä aikaa kuulumisia kissapuolelta: muutamat ovat kysyneet kolmijalkaisen töpöhäntämme Ernestin nykyistä vointia ja koska blogissa pari vuotta sitten seurasin Ernestin toipumista loukkaantumisesta ja amputaatioista, voisin hyvin tehdä jonkinlaisen kuulumispostauksen tai koonnin kissan nykyisestä elämästä.

Vaihteeksi tällainen nopea kuulumishöpinäpostaus, palataan myöhemmin ensi viikolla pidemmän tekstin merkeissä!

-Noora



sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Parhaimmat kesäpuuhat-haaste

Bongasin tällaisen haasteen ensimmäisenä Jennyn ja Ilon blogista ja päätin sitten jakaa meidän mielestä parhaat kesäpuuhat täällä blogin puolella. Alkuperäinen haaste löytyy täältä.

Kaikissa vuodenajoissa on se jokin oma juttunsa ja kesä on ehdottomasti toinen suosikkivuodenajoista. Talvi on se toinen, mulla ei keskivertosuomalaisen tapaan ole mitään isompaa ongelmaa pimeän, kylmän tai lumen kanssa. Lomailu kesäaikaan on kyllä aika ylivoimaista!

1. Uiminen

Jos pojilta kysytään, niin tämä on ehdoton ykkönen ainakin Depin mielestä. Järveen pitää päästä heti huhti-toukokuussa kun jäistä on päästy eroon, ja kuumana kesäpäivänä pojat eivät tiedä vedessä läträämistä parempaa aktiviteettia.


Deppi uiskentelee ja noutaa lelua vedestä hyvin mielellään. Jasu puolestaan tyytyy kahlaamaan mahaan asti, itsenäisesti se ei ui pidemmälle. Vilvoittelun merkeissä kastelen yleensä sen selän itse samalla kun läträän rannassa poikien kanssa, ja sen Jasu antaa tehdä mielellään. Uintihalukkuuteen vaikuttanee pikkupentuna sattunut laiturilta tippuminen, mutta ehkä tämän kesän missiona voisi olla Jasun rohkaisemin uimaan ihan itsekseen ja omin neuvoin! Vetoa järveen ja veteen kuitenkin on, ja Jasu saisi kuumilla ilmoilla itsensä kunnolla jäähdyteltyä.

2. Metsässä pyöriminen

Okei, tämä on Depistä ja Jasusta maailman parasta ihan mihin vuodenaikaan tahansa. Sen voi siis huoletta laittaa myös kesäaktiviteetteihin :D Vapaana juokseminen, kieriminen varvikossa ja erinäisten risujen/käpyjen tappaminen ja uudet hajut ovat parhautta. Kesän ja alkusyksyn marjastus- ja sienestysreissut ovat pojille luksusta, kun metsässä saa juosta kolmatta tuntia putkeen vapaana. Ja mielenkiintoisin piirre noissa on se, että tuollaisen pitkän reissun jälkeen ne ottavat kotona pienet unet ja sen jälkeen reaktio on: "lähetäänkö uudestaan??!" :D


Ja metsässä kävely on itsellekin loistavaa nollausta. Voi vaan seurata kun spanielit pöljäilevät ympäriinsä, ja niiden hepuleista tulee väkisin itsellekin hyvä mieli. Siihen vielä auringonpaiste, pieni tuulenvire ja juttukaveri mukaan, niin ollaan aika lähellä täydellistä.

3. Lenkkeily suosikkireiteillä

Oma ehdoton lempparini. En tiedä mitään parempaa kuin lenkkeillä vaikkapa Päijänteen rannalla auringon laskiessa, kun ilta on jo hieman viilennyt ja järvi tyyntynyt. Liikkeellä ei ole juurikaan muita, ohikulkiessa voi vaikka istahtaa laiturille. Ja katsella sitä auringonlaskua, kun pojat tulevat viereen istumaan ja ihmettelemään. <3 


4. Rentoilu kotipihalla

Omakotitalon ja ison pihan tuoma etu! Pihalla oleilu ja ruuanlaitto ovat ehdottomasti parhaita tapoja viettää lämmintä kesäiltaa yhdessä kaksi- ja nelijalkaisten kanssa. Meillä kun ilmestyvät kaikki kissatkin piiloistaan, kun hoksaavat että grilliruokaa aletaan laittaa :D Pojat pyörivät menossa mukana ja ovat enimmän osan ajasta mallikelpoisia perhekoiria, mitä nyt välillä pitää naapureille haukkua ihan omaksi iloksi...


Tähän voisi vielä lisätä myös ne tottistelutreenit, joita tehdään grillistä yli jääneen makkaran voimin. Kuuluvat olennaisesti kesään ja meillä kaikilla on hauskaa! 

Siinäpä ne meidän osalta olisivat. En varsinaisesti haasta ketään, mutta jos joku ideasta innostuu, niin tehkää ihmeessä listä omista suosikeista!

-Noora





maanantai 23. kesäkuuta 2014

Koiraharrastus - mikä siinä viehättää?

Aikaisia lähtöjä, pitkiä päiviä, odottelua, satoja kilometrejä autossa, palelee ja sataa vettä. Näin moni tavallinen ihminen saattaa nähdä koiraharrastuksen sisällön, kun joku lähipiiristä kiertää näyttelyissä tai eri lajien kisoissa viikonloput läpeensä. Se saattaa kuulostaa hullun hommalta ja olla hankalaa ymmärtää koiria harrastamattomalle ihmiselle, mutta joku siinä silti jaksaa kiehtoa: jotain siitä kertonee jo se, että itselleni tulee tänä kesänä täyteen 8 vuotta näyttelyissä kiertelyä, ensiksi pelkkänä turistina ja sittemmin myös handlerina.

Edesmennyt ystäväni Reija, silloinen Depin ja Jasun emän sekä siskon omistaja, jaksoi aina muistuttaa minun olevan seonnut, kun törmäsi minuun näyttelyturistina ties missä peräkylällä. Edelleen jotkut läheiseni hämmästelevät moista, ja toteavat, että kyllä täytyy hommasta pitää todella paljon, kun jaksaa noin aktiivisesti kiertää. Niinhän mä pidänkin! :D Mutta mikä siinä sitten on se juttu, johon on jäänyt koukkuun? Mikä saa kiertämään Suomea vuodesta toiseen? Näitä yritän seuraavassa pohtia niin, että selitys aukeaisi myös heille, joiden lähipiirissä on itseni kaltaisia hulluja koiranaisia tai -miehiä!



Mahdollisuus olla koirien kanssa

Oma koira on suuri unelma, joka ei ole vielä toteutunut, mutta sen aika varmasti tulee vielä. Ehkä jopa lähitulevaisuudessa seuraavan parin vuoden sisään, kuka tietää. Toki mulla on Deppi (kotiutunut 04/2007) ja Jasu (kotiutunut 03/2011), maailman rakkaimmat spanielit, jotka ovat lähes omia koiriani. Pojat asuvat kakkoskodissani Korpilahdella, enkä aivan päivittäin ole niiden kanssa tekemisissä, joten ihan täysin omikseni poikia ei lasketa, vaikka tietyllä tavalla pojat ovatkin ne ensimmäiset koirani. Rakkaus koiriin on ollut minussa sisäänrakennettuna pikkutytöstä, (tämän voinevat vanhempanikin allekirjoittaa :D) ja näyttelyissä aloin pyöriä kesällä 2006. Harrastus on ollut tapa ja mahdollisuus olla tekemisissä itselle tärkeän asian kanssa, vaikkei sitä omaa nelijalkaista olekaan. Tavallaan se on ollut myös onni, sillä olen saanut hyvän kokemuspohjan tulevaisuutta ja sitä omaa koiraa varten. Esimerkiksi yhtäkään esittämieni koirien kanssa vietettyä hetkeä en vaihtaisi pois! 




Uusia ystäviä

Toinen harrastuksen ehdoton plussapuoli on omasta mielestäni ne ihmiset, joihin tässä tutustuu. Uskoisin, että tästä löytyy kokemusta jokaiselta koirien parissa jollain tapaa pyörivältä. Omalla kohdallani tässä on se hauska piirre, että olen saanut todella monia itseäni vanhempia ystäviä: lähinnä omaa ikäluokkaani taitaa olla Mariza, joka on mua kaksi vuotta vanhempi. Muiden kanssa sitä on järjestään yli 10 vuotta. Tämä ei itselleni ole koskaan ollut hankalaa, päinvastoin: viihdyn hyvin itseäni vanhempien seurassa. Perisuomalaiseen tapaan itsensä kehuminen ei ole kovin helppoa, mutta uskallan väittää olevani sosiaalisesti lahjakas ja tulevani hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Koiraharrastuksen parista onkin löytynyt monia mahtavia tyyppejä, joiden kanssa on saanut tutustua ja ystävystyä. Kyllä te tiedätte :). 


Paikallistuntemusta

Luettelisin näihin koukuttaviin positiivisiin puoliin myös kotimaanmatkailun. Laskeskelin tuossa yhtenä päivänä käyneeni kaikkiaan 28 paikkakunnalla näyttelyissä (poislukien kotikaupungin paikat kuten Jyväskylä, Korpilahti ja Muurame). Pituussuunnassa paikkakuntia löytyy väliltä Helsinki-Oulu ja leveyssuunnassa akselilta Vaasa&Pori - Lappeenranta. Joensuu on sellainen iso näyttelypaikka, jossa ei vielä ole tullut käytyä. Lienee selvää, että kilometrejä on takana autolla, bussilla ja junalla melkoisen paljon ja erilaisia paikkoja on tullut nähtyä. Voisin joskus tehdä näistä postauksenkin, julkaista kaikki näyttelypaikkakunnat ja nostaa esille suosikkipaikat :) Halpa harrastushan tämä ei ole, jos miettii vaikkapa bussi- ja junamatkoja ja yö yli kestävien reissujen hotellimajoitusta, mutta ollaan monesti esimerkiksi isäni kanssa puhuttu, että vaikkapa 14-16 -vuotias nuori voisi käyttää rahansa niin paljon huonomminkin. Matkailu on kirjaimellisesti avartanut (vaikka näyttelymatkailu on toistaiseksi rajoittunut kohdallani kotimaan rajojen sisäpuolelle) ja nuorempana äidin kanssa näyttelymatkaillessa opin paljon hyödyllisiä taitoja ihan muunkin elämän kannalta. 



Pitkän selostuksen lopuksi koko teksti on aika helppoa vetää yhteen: tää on vaan niin tehty mulle! :D

-Noora




torstai 19. kesäkuuta 2014

Täydellinen viikonloppu

Viime viikonloppu vierähti hyvinkin koiramaisissa merkeissä, lauantaina Kotkan kv-näyttelyssä ja sunnuntaina mätsärissä kotikaupungissa.


Lauantaiaamuna vähän ennen seitsemää otettiin Tiinan ja Piikan kanssa suunnaksi Kotka, ja takaisin oltiin joskus kahdeksan maissa illalla. Aika hyvin näihin saa päivänsä kulumaan! :D Toisaalta juuri tällaiset reissut on parhaita, kun ei ole kiire mihinkään. Perillä majoituttiin Tellun & koiruuksien kanssa samaan telttaan, ja kehien jälkeenkin oli vielä aikaa ottaa posetuskuvia ja istuskella teltalla. Ja on muuten jännä, miten kolme tuntia autossa ei edes tunnu pitkältä, kun on huippuseuraa! Iso kiitos Tiinalle kyydistä ja ruuista, ja Tellulle telttamajoituksesta ja seurasta!! :)


Itse kehässä Piika oli jälleen oikein kiva. Liikkeestä ehkä puuttui se aivan paras takapotku, mutta muuten se esiintyi taas tosi hienosti. On sen kanssa vaan niin helppo mennä :) Espanjalainen tuomarikin oli maalleen tyypillisesti hyvinkin rennolla ja iloisella mielellä liikenteessä, ja kirjoitutti kattavan arvostelun. Piika kisasi toista kertaa valioluokassa, eikä tulosta tarvitse hävetä:


Kotka KV 14.6.2014
Tuomari: Rafael Malo Alcrudo, Espanja
bordercollienarttu Alice vom Skuddenhof "Piika" VAL/ERI 1 SA PN4
Arvostelu: ”Feminin and substancious. Slightly long in body. Nice head. Eyes could be darker. Correct shoulders and bone. Exc. coat quality. Correct topline and excellent croup. Good temperament and typical moves.”


Oikein koiran näköinen arvóstelu, silmät voisivat olla tummemmat ja runko on hieman pitkä, siihen ne negatiivisuudet sitten jäivätkin. Turkin laatua ei turhaan kehuttu, totesin itsekin kun Piikan selkää silitin, että tällä koirallahan on karvat! :D


Myös Tellun porukalla meni hienosti Eevertin oltua PU2 kera sertin ja varacacibin, Juditin voitettua nuortenluokan kera SA:n ja Bellan oltua PN2 kera cacibin ja varasertin. Onnea Tellu! Koko telttaseurueellamme oli siis tuloksena luokkavoitto ja SA. Ei hullummin! :)


Tiina seurasi bortsukehää kameran linssin läpi, ja kaikki Kotkasta otetut kuvat löytyvät täältä. Mukana on kaikkien kehässä olleiden kuvat sekä koko kehän tulokset. Lisäksi sieltä löytyy vielä meidän telttaseurueen posekuvat sekä mun ja Tellun yhteiskuvat koirien kanssa. Käykää kurkkimassa!




Koiramaista viikonloppua jatkettiin sitten sunnuntaina (varsin hyvin nukutun yön jälkeen! :D) Minimanin parkkipaikalla mätsärin merkeissä. Kehään mentiin pyörähtämään Tinka-labbiksen kanssa, tarkoituksena pitää missin elkeitä yllä. Seuraavan kerran virallisissa kehissä pyörähdetään mahdollisesti elokuussa Tinkan ollessa vielä junnuikäinen. Antti toi näyttelytähden paikalle, ja mikäpä siinä oli odotellessa kehien alkua auringonpaisteessa rauhallisen noutajan kanssa.


Käytiin pyörähtämässä tyhjässä kehässä Tinkan kanssa ennen kehien alkua, ja tiesin heti ensimmäisistä askeleista, että tänään muuten juostaan ja lujaa :D Sekalinjainen, varsin lihaksikkaassa kunnossa oleva labbis pitää nimittäin yllä melkoisen hyvää vauhtia. Tuomareiden mukaan "nuori koira jaksoi hienosti ja liikkuu aivan upeasti", ja se kantoi lopulta pitkälle: Tinka kruunasi hienon viikonlopun ollen PUN1 BIS2!!! Supernoutaja <3. Ruokapalkinnot olivat varsin runsaat, ja Tinkalla oli viemisiksi ruuat myös kotona odottavalle Taralle moisen menestyksen ansiosta. Tinkalle oli kovin mieluinen myös ryhmävoitolla ansaittu pehmolelu, jonka se kantoi ylpeänä itse kehästä pois :)


Toistan itseäni kun hehkutan Tinkan käyttäytymistä ja olemusta tuollaisissa tilanteissa, mutta en voi sille mitään. 15kk ikäinen koira oli koko päivän todella rauhallinen ja jaksoi hienosti odotella. Koirapaljous ei häirinnyt, ja epäilemättä joidenkin ihanien pentujen kanssa olisi saatu aikaan kunnon leikit, jos olisi annettu! Kuitenkin odottelujen jälkeen pienikin naksautus tai sana mun suusta, ja Tinka oli taas ihan valmis tekemään. Plus että Tinka on esittämistäni koirista yksi parhaiten luonnostaan seisomaan asettuva: siihen ei tarvitse koskea, eikä juurikaan imuttaa namilla oikeaan asentoon, vaan se asettuu käskyllä täysin itse ja korjatessaan asettuu, jos mahdollista, vieläkin paremmin. Kiitokset Antille Tinkan kyyditsemisestä ja juttuseurasta!


Seuraava näyttely odottaa vasta heinäkuun puolella. Jos mätsäreitä osuu lähistölle niin niissä mahdollisesti pyörähdetään :) Hyvää juhannusta kaikille!


-Noora

torstai 12. kesäkuuta 2014

Kesän suunnittelua

Edelleenkään en suostu antamaan periksi suunnitelmapostausten kanssa, vaikka lähes varmaa on, että tämäkään kalenteri ei tule pysymään julkaistussa muodossaan :D Esimerkiksi Rokin osalta näyttelykalenteriin saattaa tulla vielä täytettä, joten pyrin päivittämään tätä muutosten sattuessa. Kesän kalenteri elokuulle saakka tehtynä näyttää siis tältä:

Kesän 2014 näyttelyt

14.6 Kotka KV (handleri/Piika)
19.7 Ristiina KR (handleri/Pepi)
26.7 Saarijärvi KR (handleri/Pepi)
27.7 Helsinki KR (turisti)
3.8 Mikkeli RN (handleri/Tinka)
8.-10.8 Helsinki KV, Maailmanvoittaja 2014 (turisti)
24.8 Heinola KR (handleri/Tinka)

Täytettä siis mahdollisesti on vielä tulossa. Mahtavaa kun kesäkuulle tuli tuo Kotka, ja vieläpä kehään pääsee ihanan mustavalkoisen kanssa :) Harmittavan pitkä tauko tulee sen jälkeen, perinteinen Porin KV kun järkätään tänä vuonna Nakkilassa kesäkuun vikana viikonloppuna, ja sijainti on autottomalle reissaajalle käytännössä mahdoton.

Heinäkuulla on toinen tämän kesän uusi paikka, Ristiina, ja perinteinen kotiseutunäyttely tänä vuonna Saarijärvellä. Ja pitäähän Tuomarinkartanollakin kerran vuodessa pyörähtää, se reissu valikoitui tällä kertaa heinäkuulle Helsingin kesänäyttelyyn. Saarijärvelle kehään on tulossa tähän tietoon Pepi, toki tuokin saattaa muuttua vielä. Elokuulle on suunnitelmissa noutajaneiti Tinkalle parikin näyttelyä, Mikkeli ja Heinola. Viimeiset junnuluokan näyttelyt, jos syksyllä jossain vielä pyöritään, niin ollaan jo nuorissa. Mihin aika menee, vastahan se oli pentu!?





Elokuussa ennen koulujen alkua odottaa herkkupala, jota olen odottanut jo vuosia: Helsingin Maailmannäyttely 2014! Se tulee olemaan isointa ja kansainvälisintä, missä olen tähänastisella harrastusurallani ollut mukana. En osaa edes kuvitella sitä ihmis- ja koiramäärää, ja ulkomailta tulevan edustuksen osuutta. Ja samalla olen varma, että Suomi järjestää parhaan ja toimivimman Maailmannäyttelyn ikinä, puitteista ja järjestelyistä sen ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni. Odotan innolla!

Ylihuomenna siis otetaan Tiinan ja Piikan kanssa suunnaksi Kotka. Koiraviikonloppu täydennetään sunnuntaina, kun mennään Tinkan kanssa mätsäriin pyörähtämään ja pitämään tähden elkeitä yllä. :)

-Noora

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Lomanalku koirapuuhissa

Allekirjoittanut aloitti kesälomansa tyytyväisenä pitkän vuoden jälkeen, ja heti ekaan viikkoon sisällytettiin yksi mätsäri ja agilitykisat turistin roolissa. Toki tunnollisen opiskelijan ekaan lomaviikkoon mahtuu myös pakollinen kesäflunssa. Hyvä että tuli nyt, eikä silloin kun on oikeasti jotain tekemistä!

Viime viikon sunnuntaina poikettiin kesäkukkien ostoreissulla äidin kanssa mätsärissä Kodin Terran pihalla. Auringossa vierähti lopulta vähän pitempikin tovi eri kokoisia ja ikäisiä koiruuksia katsellessa. Bongasin lukuisia suloisia noutajalapsukaisia, yhden cockerin ja yhden aivan mielettömän symppiksen sakemannipennun, joka oli juuri siinä iässä missä koko koira on pelkkää koipea ja korvaa. <3 Löytyipä paikalta lopulta tuttujakin, kun ihana Piika saapui pyörähtämään Lapsi ja koira -kehässä supertaitavan handlerinsa Millan (3v) kanssa. Huikea pari, ja se riitti kisan voittoon saakka!

Keskiviikkoiltaa vietin Killerillä seuraillen JATin agilitykisoja. Pitkästä aikaa oli kiva olla aksakisaturistina, ja pakko myöntää, että houkuttaisi hieman kokeilla agiliitämistä sitten joskus sen oman cockerin kanssa. Koira kun varmasti tulee olemaan siihen kykenevä, ohjaajasta en olisi niinkään varma :D Myös täältä löytyi tuttuja, tällä kertaa Piika juoksi kaikki kolme rataa Tiinan ohjaamana. Ja hienosti juoksivatkin, onnea heille toisesta 2-luokan LUVA-nollasta!! Ihailin Piikan menoa radalla ekaa kertaa livenä, ja onhan se taitava mustavalkoinen. Juuri sellainen monitoimikoira, kuin bortsun kuuluu ollakin :)


Tulevan kesän näyttelykalenteriakin on jo suunniteltu, ja tällä hetkellä se näyttää oikein mukavalta. Joitakin näyttelyitä saattaa vielä tulla lisää, mun suunnitelmathan ei tunnetusti koskaan pysy siinä muodossa, missä ne julkaisen :D Näistä kuitenkin tulee lisää vielä omassa postauksessaan piakkoin.

-Noora