sunnuntai 31. elokuuta 2014

Heinola KR

Päivitykset laahaa! Mulla on takana kolme viikkoa elämää abiturienttina, ja sen kyllä huomaa: lähiviikkoina koittavat englannin ja ruotsin yo-kirjoitukset teettävät töitä niin paljon kuin vaan jaksaa tehdä ja mielellään vielä vähän enemmänkin. Pahoittelut siis jo etukäteen mahdollisesta blogihiljaisuudesta seuraavien parin viikon aikana! Postattavaa tulee kuitenkin riittämään, sillä suunnitelmissa on ainakin mätsäreitä. Lisäksi pitäisi ottaa pojista ja niiden uusista pantahankinnoista kuvat, ja tehdä muutenkin poikien kuulumispostausta. Ja on mulla pari muutakin ideaa mielessä... ;)

Otetaan kuitenkin ensiksi vähän kiinni näitä rästipostauksia Heinolan näyttelyn raportin merkeissä. Viikko sitten siellä pyörähdettiin Tinkan kanssa, ja sillä kertaa ei ollut ihan meidän päivä: Tinka säikähti tuomaria ja tämä tiputti sitten laatuarvosanaa. Tuota lukuunottamatta Tinka oli kehässä hyvä, liikkui ja seisoi moitteettomasti. Tästä lisää pohdintaa alempana, mutta ekaksi meidän arvostelu:

Heinola KR 24.8.2014
Tuomari: Joakim Ohlsson, Ruotsi
labradorinarttu Joenmäen Olivia "Tinka" JUN/H
Arvostelu (vapaasti suomennettuna): "17 kk, narttumainen. Hyvä pää. Hieman lyhyt kaula. Riittävä rintakehä, eturinta saisi olla hieman voimakkaampi. Hyvä luusto, putoava lantio. Liikkuu edestä paremmin, hyvät sivuliikkeet. Rodunomainen temperamentti puuttuu, siksi tämä sijoitus."

EH tuo olisi varmaankin ilman säikähdystä ollut. Tilanne meni siis näin: tuomari tuli Tinkan luokse, katsoi hampaat, silitteli päätä ja kokeili etuosan. Tähän asti kaikki oli ok. Sitten tuomari irrotti otteensa Tinkasta ja itse kävin kyykkyyn sen eteen, rapsuttelin ja annoin namin. Tällä aikaa tuomari kiersi Tinkan taakse ja otti kiinni sen takaosasta, jolloin Tinka säpsähti ihan reippaasti ja painoi hännän koipien väliin. Antoi kuitenkin vielä tämän jälkeen tuomarin koskea takaosaansa ja suoriuduttiin ihan normaalisti loppuun saakka.

Mahdollisia syitä tälle on useampia. Niistä yksi on se, että Tinka ajatteli tuomarin jo lähteneen pois ja kiinnitti huomionsa täysin muhun, kun kyykistyin sen eteen ja siksi säikähti tuomarin yhtäkkiä ottaessa siitä takaapäin kiinni. Monet tuomarit silittelevät koiran kropan läpi kerralla otettaan irroittamatta, en muista onko Tinkan kohdalle aiemmin tullut tuollaista tuomaria, joka lähestyisi vielä uudelleen takaapäin. Annen kertoman mukaan videokuvan perusteella tilanne vaikutti juuri tältä. Tämä treeniin! Mikkelissähän Tinka säikähti kehässä ollessa tuomaripöydältä levinneitä kamoja, olisiko se voinut jättää takaraivoon jännityksen näyttelytilannetta kohtaan? Tinka on kuitenkin pehmeähkö koira, jolla on tapana jäädä mietiskelemään tuollaisia.

Tärkeintä on nyt treenailla ahkerasti, jotta saadaan Tinkan olo jälleen luottavaiseksi näyttelykehässä. Nämä ainakin listalle:

-mätsäreitä
-erilaisia treenejä eri paikoissa, erityisesti tuomaritreeniä!!
- vieraita koplailemaan Tinkaa läpi
- tehdään tilanteesta megapositiivinen juttu
-unohdetaan tulokset ja mennään tekeminen edellä pitämään hauskaa, oli kyseessä sitten mätsäri tai oikea näyttely
-handleri varmistaa, ettei kehitä itselleen moisesta tilanteesta mörköä korvien väliin: molemminpuolinen luottamus!

Seuraava Tinkalle aiottu näyttely on vasta Jyväskylän kv marraskuussa, meillä on siis useampi kuukausi aikaa treenata näitä juttuja ja pyöriä mätsäreissä hakemassa varmuutta. Tällaiset haasteet opettavat, sillä ehdottomasti tärkeintä on se, että koiralla on hyvä olla! Meidän näyttelytreeneistä tulee varmasti useampi postaus, ihan jo senkin takia, että tulee laitettua itselle ylös mitä on tehty ja mikä on toiminut. Näillä mennään!

- Noora




perjantai 29. elokuuta 2014

World Dog Show 2014 - Kolmas päivä 10.8

Toisen Tikkurilassa vietetyn yön jälkeen pakattiin kamppeet ja suunnattiin vielä viimeiseksi päiväksi Messarille. Vikana päivänä ohjelmassa oli bortsuja, vilaukselta paria muuta rotua, shoppailua ja syömistä.

Heti aamusta suunnattiin bortsukehälle katsomaan Tellun & Eevertin ja Jaden esiintymistä kehässä. Ilo oli nähdä myös ulkomaista edustusta paikalla, oma tuntemukseni rodussa on vielä niin onnettoman kapea ja rajoittuu oikeastaan vain kotimaisiin koiriin.

Bortsut arvosteli australialainen Marie Merchant. Eevertin (Devils Shepherd Red Hot Dynamite) väri ei tällä kertaa tuomaritätiä miellyttänyt, mutta Bella (Highland Breezes Diamond Nth Dark) pärjäsi oikein kivasti. Myös titteleitä jäi kotimaisille koirille mukavasti! Alla muutamat otokset bortsukehältä:

 VSP, VSP-VET, WVW-14 FI Ch Multi Winner
Pikkupaimenen Jazz You Up
ikää näyttelyyn osallistumishetkellä 12v 11kk
kasvattaja: Sari Solanti, kennel Pikkupaimenen
omistaja: Jari Haakana


 CACIB, WW-14 Simaro Gold As Ice
kasvattaja ja omistaja: Silvia Adelsperger, Saksa


AVO/ERI 2
 FI Ch Highland Breezes Diamond Nth Dark "Bella"
kasvattaja: Bianca Müller, Saksa
omistaja: Tellu Päärnilä
 
Bella nappasi suuresta, kaikkiaan 13 nartun avoimesta luokasta upeasti kakkossijan!



 ROP, ROP-VET, WVW-14
Maccabee Angel's Kiss
ikää näyttelyyn osallistumishetkellä 10,5v
kasvattaja: Ella Lamusuo
omistaja: Mathias Forss & Anna Dumell, Ruotsi

On nuo vetskut vaan hienoja. Kun veteraaninartut tulivat kilpailuluokkaan, tuomari pyysi erikseen kehäsihteeriä sanomaan yleisölle ääneen hänen kehunsa veteraanien aivan upeasta kunnosta iän huomioon ottaen, niin uroksissa kuin nartuissakin.


 CACIB, SERT, WW-14 Pikkupaimenen Hento Kuiskaus
kasvattaja: Sari Solanti
omistaja: Miia ja Tommy Kauppinen & Sari Solanti
 
VARACACIB, VARASERT Lucky For You Love At First Sight
kasvattaja: Kristof Benyi, Unkari
omistaja: Saana Telkkälä
 
Vilaukselta ehdin käydä katsomassa myös bracco italianoja sekä weimarinseisojia. Pitkäkarvaisten weimarilaisten arvostelua seurasin hetken, ja siinä sivussa ihailin kehän laidalla olevia lyhytkarvaisia. Ja tietenkin tungin itseni myös rapsuttelemaan yhtä aivan upeaa lyhytkarvaista weimariurosta, joka oli hyvin sosiaalisella tuulella ja jonka omistajan kuulin puhuvan suomea. On niissä vaan jotain niin kiehtovaa. Rapsuttelemani kaveri, kuten varmasti lähes kaikki weimarit, kävi myös säännöllisesti metsällä. Siitä ei ollut epäilystäkään, hienon kunnon huomasi sekä paljaalla silmällä että silitellessä.
 
 
Bortsukehän päätyttyä pyörähdin tekemässä ostokset, niistä lisää alempana. Ruoan jälkeen otettiin suunnaksi iso kehä, jonne piti sunnuntain ryhmiin ja BIS-kisaan ostaa vielä erillinen lippu. Me napattiin nämä jo aamulla sisäänkäynniltä. Tässä kohtaa tulikin sitten vastaan ainoa järjestelyjä koskeva epäkäytännöllisyys, joka osui omalle kohdalle koko viikonlopun aikana. Iso kehä tyhjennettiin katsojista junior handler-finaalin jälkeen, ennen kuin sisälle alettiin ottaa porukkaa ryhmiä katsomaan. Kukaan ei vain ollut muistanut ajatella, millainen ruuhka syntyy Messukeskuksen kapealle käytävälle, josta yleisö kulku ison kehän katsomoihin tapahtuu... Porukkaa tuli ulos ja samanaikaisesti pyrki ulkopuolelta lähelle ovia päästäkseen helposti katsomoon ryhmiä varten. Tästä seurasi se, että varmaan jokainen Messukeskuksessa sillä hetkellä ollut ihminen ahtautui muutaman kymmenen neliön tilaan :D Muutama järkkäri ja jonkinlainen selkeästi sovittu systeemi ihmismassan ohjaamiseen ja liikutteluun olisi ollut paikallaan. Propsit kuitenkin niille lipuntarkastajajärkkäreille, jotka yrittivät parhaansa mukaan pitää tilanteen hallinnassa ja riittävän kovalla äänenkäytöllä siinä onnistuivatkin!
 
Muutama fiilistelykuva isosta kehästä:




 Iso kehän screenille oli tehty hieno banneri
 
 
Ryhmissä oli hieno tunnelma, tähän voisi hyvin kliseisesti todeta ilmassa olleen suuren urheilujuhlan tuntua. En muista, että olisin koiranäyttelyissä kuullut yleisön elävän mukana noin tunteella ja osoittavan lemppareilleen suosiota noin kovaan ääneen. Ekan kerran tuo ilmiö, joka on itselleni vaikkapa salibandykatsomoista tuttu, tuli mukaan koirapuolellekin. Hienoa! Yleisöltä ehdottomasti suurimmat suosionosoitukset keräsi viiden shetlanninlammaskoiran kasvattajaryhmä, jota upeasti luotsasi vain yksi (!) esittäjä. Tuollaisia kahden-kolmen esittäjän ryhmiä näkyy silloin tällöin, Maailman Voittajassa oli useampikin yhden esittäjän ryhmä, mutta niissä kussakin oli "vain" neljä koiraa. Shelttiryhmä teki siis kirkkaasti pohjat! Niiden saavuttama suosio kantoi lopulta pitkälle: kyseinen ryhmä valittiin sunnuntain kauneimmaksi kasvattajaryhmäksi.
 
Pakko on ihailla myös joitakin muita näkemiäni handlereiden suorituksia Maailman Voittajassa. Esimerkiksi ryhmissä esiintyneen valkoisenpaimenkoiran ja sen esittäjän yhteistyöstä voisi jokainen ottaa mallia. Kun kyseinen koira palasi edestakaisesta liikkeestä tuomarin luokse, esittäjä pysäytti sen  pitkällä, löysällä hihnalla vain pienen kädenliikkeen avulla aivan täydelliseen seisomiseen. Yleisö hurrasi :) Ja oman vuoronsa jälkeen valkkari pomppi iloisia kenguruloikkia esittäjänsä ympärillä, he leikkivät yhdessä jne. Näin se pitää tehdä!
 
Valitettavasti meidän piti lähteä junalle vähän ennen BIS-tulosten julkistamista, mutta ehdittiin kuitenkin nähdä kymmenen maailman kauneinta koiraa yhtä aikaa kehässä.


 Kymmenen maailman kauneinta koiraa vuosimallia
2014 mahtuu tähän kuvaan. Juuri liikkeellä
ollut aussie edustettuna screenillä!
 
Maailman kauneimmaksi koiraksi Hans Lehtinen valitsi lopulta apinapinserin nimeltään Tricky Ricky From Yarrow-Hi Tech, jonka kotimaa on Indonesia. Kyllä kannatti lähteä sieltä saakka! :D
 
Kokonaisuutena Maailman Voittaja 2014 oli upea kokemus. Järjestelyt toimivat oman kokemuksen mukaan sujuvasti, poislukien tuo ruuhkaepisodi. Itse pääsin läpi tulospalveluun joka kerta kun sitä yritin. Tunnelma oli käsin kosketeltava, ja oli hienoa huomata kuinka tällainen tapahtuma yhdisti koiraihmiset ympäri maailmaa. Kun itse hyppäsin paikallisjunaan Maailman Voittaja -t-paita ylläni, lähes kaikki samaan osoitteeseen koirineen menossa olevat hymyilivät tai tervehtivät. Hotellin aulassa mulle tuli juttelemaan täysin vieras (virolainen?) nainen, jonka näyttelyssä ollutta thai ridgebackia sain rapsutella. Kaikki nähty ja koettu alkoi kunnolla mennä perille vasta muutaman päivän jälkeen!
 
Alla kuvat mukaan tarttuneista ostoksista. Kaikkea kivaa löytyi sekä itselle että koirille! Erityisen haltioissani oon pojille ostamistani puolikuristavista Hurtta Collection-pannoista. Mustilla ja Mirrillä oli todelliset messutarjoukset, kun Lifeguard-malliston pannat lähtivät 15 eurolla ja valjaat muistaakseni kahdellakympillä. Collection-malliston punaisia pantoja sai hintaan 5 euroa/kpl (!!!!), muun värisiä 10 euroa/kpl. Hihnoista oli myös hyviä tarjouksia, tarkkoja hintoja en enää muista. Meinasin saada halvauksen kun näin nuo, eikä mulla juuri sillä hetkellä ollut edes lompakkoa mukana. Ääntä nopeammin kävin sen hakemassa ja sain pojille haluamani värit ja koot yhteishintaan 15 euroa!
 
Anne soitti mulle Helsinkiin ja pyysi etsimään näyttelystä Tinkan kestävää palloa. Tinka siis rakastaa palloja eniten maailmassa, ja hakusessa oli pallo, joka kestäisi sen rakkaudenosoitukset. Tämän lisäksi ostin meille "kehäraadoksi" eli kehässä käytettäväksi leluksi tuollaisen lötköheimon pesukarhuelukan. 


 Koirien tuliaiset:
Hurtta Collection puolikuristavat kaulapannat
punaruskea 45cm Depille
siniharmaa 50 cm Jasulle
Täyskuminen oranssi pallo sekä roadkill-lelu Tinkalle.


Showlinkin ständiltä tarttui (yllätys yllätys :D) mukaan pientä muistoa viikonlopusta myös itselle:


Maailman Voittaja - t-paita
Pieni teemaruusuke seinälle laitettavaksi
MV-kassi kaupan päälle, tätä myytiin 5 eurolla
 
 
Tässä oli MV-viikonloppu omasta näkökulmastani. Suuri kiitos kaikille, keitä viikonloppuna näin ja joiden koiria pääsin rapsuttelemaan tai toimimaan kenneltyttönä! Ja suurin kiitos kuuluu ilman muuta ensiluokkaiselle matkaseuralaiselle, jolla oli kuulemma vähintään yhtä hauskaa kuin mulla: kiitos äiti! :)
 
Pahoittelut tämän viimeisen osan viipymisestä, koulu vie tuhottoman paljon aikaa ja viime viikonlopun Heinolan reissustakin uupuu vielä postaus. Se tullee viikonloppuna, pysykää kärsivällisinä!
 
-Noora
 
 
 


keskiviikko 20. elokuuta 2014

World Dog Show 2014 - Toinen päivä 9.8


Hotellissa Tikkurilassa vietetyn yön jälkeen suunnattiin lauantaiaamuna takaisin Messukeskukselle. Paikallisjunat ovat varsin kätevä keksintö, näin olivat todenneet muutkin, sillä hotellissamme oli paljon koiravieraita :) Kakkospäivä oli myös varsin roturikas päivä, sillä kehissä pyöri paljon sellaisia rotuja, joita halusin ehdottomasti nähdä.

Aamu aloitettiin afgaaninvinttikoirilla. Ihailen tätä eleganttia rotua kovasti, valitettavan harvoin olen sitä ehtinyt rotukehällä käydä katsomassa. Nyt oli aikaa, ja seurailimme tovin afgaaniurosten arvostelua. Olin tehnyt edellisenä iltana lunttilapun, mitä piti nähdä ja mihin aikaan :D Kuvia afgaaneista ei ikävä kyllä ole, sillä urosten CACIB-kisaan mennessä piti jo vaihtaa rotua ihan toisenlaiseen!

Seuraavana lunttilapussa olivat vihikoirat. Olin lupautunut jo aiemmin kuvaamaan Marizan ja Leila-vihin kehän, joten lyöttäydyttiin sitten yksiin Maple Bay-vihiporukan kanssa. Onhan tuokin rotu melkoisen persoonallinen, en ehkä itselle ottaisi, mutta ihana niitä on rapsutella!

Marizan ja Leilan (C.I.B FI&LV Ch, Multi Winner Maple Bay Nosmoke Nofire) tulos oli VAL/ERI 3, ja koska paikalla oli kaksi Leilan pentua, saatiin kasaan myös Maple Bay-kasvattajaryhmä. (Maailman Voittajassa kasvattajaluokassa saa olla 3-5 koiraa, Suomen säännöillä niitä on oltava aina neljä.)

Vihikoirien ROP-kasvattaja
Kennel Maple Bay, om. Tiina Laukkanen
Luokassa esiintyneet koirat vasemmalta:
FI&LT Ch LVJV-12 Maple Bay True Keeper Brillo "Torspo", om Johanna Kujanpää
Maple Bay Truth Or Dare "Shmi", om. Inka&Oona Korhonen
C.I.B FI&LV Ch Multi Winner Maple Bay Nosmoke Nofire "Leila", om. Tiina Laukkanen


Kunnostauduin siis jälleen kuvaajana/videoijana sekä Marizan apukäsinä. Oli hauska nähdä, kiitos koko Maple Bay-porukka ja Mariza seurasta!


Vihikehältä hypättiin hetkeksi seuraamaan petit basset griffon vendeeneja. Toinen rotu, jota ihailen suuresti! Ovat jotenkin niin karismaattisia. Voittanut uros oli todella hieno!


 CACIB, WW-14 Caramel Apple Van Tum Tum's Vrijendes, om. Gwen Huikeskoven, Hollanti
VARACACIB Pink Panther Van Tum Tum's Vrijendes, om. Gwen Huikeshoven, Hollanti



 Yleiskuvaa hallista
Seuraava etappi oli cairnterrierikehä. Paikalle tullessamme siellä oltiin jo narttujen puolella menossa, joten päätettiin seurata kehä loppuun ja ottaa parit kuvat. Osa luokista oli niin isoja, että ehdin käydä välissä shoppailemassakin :D


 Narttujen SERT-kisa:
SERT, VARACACIB Tribun's Famous House Of Dagmar
om. Ewa Söderwall ja Louise Dufwa, Ruotsi
VARASERT Blackrebel's Miss Nobody
om. Nina Rainoma ja Riina-Kaisa Niemi 


ROP, WVW-14 Janettan Sarimont, om. Katja Juvonen
VSP, CACIB, WW-14 Bewille's Ohanna, om. Tanja Kolari
Tästä matka jatkui ostosten ja hyvän ruuan kautta jälleen ryhmiin isolle kehälle. Alla vähän tunnelmia sieltä:


Lauantain paras pari-kilpailu


Parhaan veteraanin valintaa


Näin täyteen iso kehä tuli lauantain parhaan
kasvattajaryhmän valinnassa

Pakollinen turistikuva WDS-mainoksen alla :D

Illan ryhmien jälkeen oli jälleen suuntana Tikkurila ja hotelli. Viimeisestä päivästä tulossa reportaasi piakkoin!

-Noora

sunnuntai 17. elokuuta 2014

World Dog Show 2014 - Ensimmäinen päivä 8.8


Varsin kauan odotettu viikonloppu koitti lopulta: Maailman Voittaja 2014 Suomessa, Helsingissä. Itselläni on ollut tämän näyttelyn juliste seinällä sellaiset kolme-neljä vuotta, joten lienee helppo uskoa, että ei juurikaan harmittanut perjantaiaamuna nousta viideltä ja lähteä junalla kohti Helsinkiä!

Tähän väliin todettakoon, että Maailman Voittajassa mentiin FCI:n säännöillä, jotka poikkeavat omista näyttelysäännöistämme jonkin verran: SA:ta ei jaeta, ja MV-titteli on sidoksissa CACIBiin, eli CACIBin saanut koira otti myös Maailman Voittaja-Tittelin. Junnu- ja veteraanitittelit jaettiin normaalisti ERIn saaneille luokkavoittajille. ROP-kehässä oli kahden koiran sijaan kuusi, sillä kaikki tittelin saaneet koirat pääsivät kilpailemaan rotunsa parhaan arvosta. Näistä valitaan ROP ja VSP, eli yksi uros ja yksi narttu. Lisää voi lukea Koiramme-lehden numerosta 7-8/2014!

Perille päästyämme ensimmäinen rotu oli kaukasiankoira, joita oli ilmoitettu huikeat 66 kappaletta. Joukossa esiintyi myös tuttu junnuherra Tskaro Eyti "Jiri". Harmittavasti kuumuus vei tällä kertaa parhaan terän Jirin esiintymisestä, joten tuloksena oli EH. Oli kuitenkin ihana nähdä ja päästä rapsuttelemaan vähän isompaa kaveria :) Kaukkarikehällä viivyttiin sen verran lyhyen aikaa, että kuvia ei ehtinyt tarttua mukaan.

Seuraava kohde olikin sitten cockerikehä. Urokset arvosteli kotimainen tuomari Arja Koskelo ja nartut spanielispesialisti Frank Kane Iso-Britanniasta. Oli ilo nähdä, että edustusta oli paikalla kotimaan lisäksi muun muassa Ruotsista, Venäjältä, Puolasta, Liettuasta, Ukrainasta, Norjasta, Tanskasta ja Italiasta. Tuttujakin löytyi, Elisalla oli mukanaan kotona asustavat pojat Jason (Multi Ch Claremark Just For Fun), Manny (Multi Ch Haradwater My Valentine) ja iki-ihana Muzzy (Multi Ch PMJV-05 LVV-06 Rancecraig Scottish Gent). Kunnostauduin itse kehän seuraamisen lisäksi kameran takana ja kenneltyttönä :) Elisan poikien tulokset eivät tällä kertaa jättäneet kerrottavaa jälkipolville, nuo tuomarit kun ikävä kyllä menivät vähän väärin päin: brittituomari kun olisi tykännyt paljon enemmän Muzzyn, Mannyn ja Jasonin kaltaisista, maskuliinisista uroksista. Oli kuitenkin ihana nähdä poikia, kiitos Elisalle seurasta!!


 Multi Ch PMJV-05 LVV-06
Rancecraig Scottish Gent "Muzzy"
10v ja upeassa kunnossa
 
 
Ulkomaisessa seurassa suomalaiset cockerit menestyivät millä tahansa mittapuulla hienosti: kuudesta mahdollisesta tittelistä neljä jäi Suomeen! Kovimman tempun teki punainen uros Flyer's Zim Bean "Veeti". 9-vuotias veteraani näytti, millaista laatua kotimaiset cockerit ovat!


 C.I.B, FIN&EE Ch Multi Winner Flyer's Zim Bean "Veeti"
ROP, ROP-VET, WVW-14, BIS-VETERAANI
Kasvattaja: Paula Saarinen, kennel Flyer's
Omistaja: Milla Kaario
Onnittelut!
 
Huikea juttu. Kotimainen koira on ROP 187 cockerin joukosta! Veteraanivoittajatittelinsä tämä punainen herra päätti ottaa tyylillä: kun kerran voitetaan, niin sitten voitetaan isosti. Veeti huipensi päivän illalla isossa kehässä ollein kaunein kaikista perjantaina kisanneista vetskuista. Upea juttu rodulle ja kotimaiselle kasvatustyölle. 
 


Cockeriurosten CACIB-kilpailu:
CACIB, WW-14 Ozzie Black Petrs, om. Christin Nyman, Ruotsi
VARACACIB Line Sam Xclusive Diamond, om. Tord Lundborg, Ruotsi
 
 
Úrosten MV-titteli matkasi siis länsinaapuriin. Kuten kuvasta voi päätellä, Arja Koskelo mieltyi black&tan-värisiin :)



 SERT, CACIB, WW-14
Northworth Exact So Elegant
kasvattaja: Nina Kauhanen, kennel Northworth
omistaja: Elina Kosunen ja Nina Kauhanen
Onnittelut!
 
Narttujen MV-titteli jäi hienosti Suomeen, kuten nimikin jo sanoo, tälle varsin elegantille mustalle nartulle. Tuomari Frank Kane ei kerta kaikkiaan saanut silmiään irti siitä, joten sillä oli kunnia tuoda Maailman voittajasta kotiin sekä sertti että CACIB.



 ROP Flyer's Zim Bean, om. Milla Kaario
VSP, JWW-14 Francini's Moonlight Serenade, om. Cristian Marcellino, Italia

Narttujen junnumaailmanvoittaja onkin tuossa ROP-kuvassa, urosten junnumaailmanvoittajasta kuvaa ei valitettavasti ole, kun en ehtinyt kyseistä luokkaa nähdä. Maininnan arvoinen ehdottomasti, sillä sekin jäi Suomeen: JWW-14 Fenbrook Sure Fire Winners, om. Jonna Wäre, kasvattaja Taava Nevapuro/kennel Fenbrook.



 ROP-VET , WVW-14 Flyer's Zim Bean
VSP-VET, WVW-14 Cockergold Cool Blue Night, om. Anett Finnig & Mariann Korpi


 ROP-kasvattaja: kennel Flyer's, om. Paula Saarinen
 
 
Cockereiden jälkeen ehdin käydä syömässä ja tehdä ensikatsauksen myyntipisteille ja rotutorille. Sitten suunnattiinkin jo isolle kehälle odottelemaan ensimmäisten ryhmäkilpailuiden alkua!
 
Avajaisseremonia oli tanssiesityksineen ja Maamme-lauluineen todella juhlava, mutta kuitenkin elegantti ja liioittelematon. Monesti olen kuullut kritiikkiä Maailmannäyttelyistä ja muista suurista tittelinäyttelyistä, joissa musiikki ja muut ohjelmanumerot ovat olleet yliampuvia ja vieneet huomion pois olennaisesta. Tässä näyttelyssä pysyttiin omasta mielestäni tärkeimmässä juhlallisuuksista huolimatta: koirat olivat keskiössä. Tästä hieno esimerkki oli FCI: lipun tuonti isoon kehään. Sen sijaan, että lippu olisi tylsästi kulkenut ihmiseltä toiselle, sen toivat sisään Koirakoulu Kompassin neljä koirakkoa. He asettuivat muodostelmaan, ja jokainen koira kantoi lipun aina muodostelmassa seuraavana olevan koirakon ohjaajalle, joka antoi sen omalle koiralleen jne. kunnes lippu päätyi perille näyttelytoimikunnan johdolle.




 
Nämä Koirakoulu Kompassin koirakot vastasivat FCI:n
lipun tuonnista avajaisissa.
 
Ensimmäinen päivä oli hieno, ja sai kyllä kieli pitkällä odottamaan kahta seuraavaa! Niistä seuraa lisää pian.
 
-Noora
 
 


lauantai 9. elokuuta 2014

Mikkelin ryhmis

Viime sunnuntaina suuntasimme Mikkeliin ryhmänäyttelyyn neljän ihmisen ja yhden koiran voimin. Kyseessä oli siis Tinkan toinen junnuluokan näyttely, mun ja Annen lisäksi matkaan lähtivät iskä ja Maarit kannustusjoukoiksi.

Näyttelypaikalle päästyämme Tinka oli aluksi ihmeissään, mutta rauhoittui pian makoilemaan tyytyväisenä märän pyyhkeen alle. Viilennys oli selvästi hyvä idea :D

24 labradoria arvosteli kotimainen tuomari Viveca Lahokoski, joka oli itselleni aivan uusi nimi. Mukava tuomari, joka kirjoitutti todella pitkän ja kattavan arvostelun. Tinka oli kehässä oikein hyvä, mutta tuomarin tullessa koskemaan se on aavistuksen ujo (ei kuitenkaan väistä/pyri pois tilanteesta tms., vaan seisoo aloillaan ja pitää häntää alhaalla). Tuomarinpöydältä kesken arvostelun lentäneet tavarat vähän säikäyttivät, jolloin häntä painui hetkeksi koipien väliin. Liike oli kuitenkin tosi hyvä, samoin seisominen ennen tuota säikähdystä. Siispä lisää kopelointitreeniä ja häiriötä! Eloisuutta ja hännänheilutusta voitaisiin koittaa saada aikaan pienellä pallolla tai lelulla kehässä. Riehuttamista odotellessa ja kunnon iloinen meininki. Tätä testataan Heinolassa, lupasin Maailman Voittajasta ostaa Tinkalle jonkin oman pienen kehälelun ;)

Mikkeli RN 3.8.2014
Tuomari: Viveca Lahokoski, Suomi
labradorinnoutajanarttu Joenmäen Olivia "Tinka" JUN/EH 2
Arvostelu: "Erittäin hyvän tyyppinen, tässä vaiheessa hieman kevytrakenteinen nuori narttu. Toivoisin pehmeämmän ilmeen. Erinomainen kaula. Niukka eturinta, hyvä selkä ja takakulmaukset. Puutteellinen pohjavilla tänään. Tehokkaat sivuliikkeet. Tarvitsee vielä kehätottumusta esiintyäkseen edukseen."

Tämäkin tuomari tykkäsi yleisesti Tinkan tyypistä, ja vielä muutama kuukausi sitten arvostelussa ollut "pehmeä selkälinja, joka liikkeessä etumatala" oli vaihtunut kommenttiin "hyvä selkä". Nuori koirahan se vielä on, vasta 17kk, eli kehitystä tapahtuu vielä pitkään! Ja edelleen se on ihan yhtä ihana <3

Tinka viime syksynä mätsärissä

Tämän postauksen julkaisen hotellista Helsingistä: vihdoinkin Maailman Voittajassa!! Tästä showsta tulee myöhemmin kaikkinensa kolme postausta, yksi jokaisesta päivästä kuvineen. Tähän mennessä voin sanoa vain sen, että onhan tämä huikea spektaakkeli!

-Noora

torstai 7. elokuuta 2014

Superpäivä Kokemäellä

Vähän jälkijunassa tulee postaukset viime viikonlopun tuplasta, mutta tulee kuitenkin! Kahdessa osassa taas, nyt tarinaa Kokemäen ryhmiksestä ja pian perässä seuraa Mikkeli omassa postauksessaan.

Viime lauantaina siis otimme tyttöporukalla Minnan ja Reetan kanssa suunnaksi Kokemäen raviradan. Takakonttia miehittivät Pepi ja Tino, jotka molemmat oli ilmoitettu kehään: Pepi minun ja Tino kasvattajansa Paulan esittämänä. Minnalla oli meille lainatelttakin matkassa, luksusta! Reilu parituntinen matka ei tuntunut pitkältäkään hyvässä seurassa, ja telttakin saatiin kolmisin pystyyn ilman suurempia kommelluksia :D Meidän telttakuntaan liittyivät lisäksi Karjalaiset kera Helkan ja Valman, Tinon kasvattaja Paula sekä Pepin ja Valman poika Elmeri omistajineen. Oli muuten hienoa saada tavata Elmeri ekan kerran! Sanoinkin ääneen, että mihin aika on kulunut? Vastahan me Pepin kanssa aloitettiin pentuluokassa, nyt se on 3v ja kahden erittäin reippaan cairnpojan isä. Meillä oli isolla porukalla huippuhauskaa, eikä kukaan joutunut ampiaisen pistämäksi, vaikka mokomat kiusankappaleet meitä vähän häiritsivätkin. Ja millainen päivä meillä olikaan...

Kokemäki RN, 2.8.2014
Tuomari: Tapio Ranta, Suomi

Northern Island Cool As Snowheart "Elmeri" PEN/1 KP ROP-pentu

Stonepile Just Like Champ "Tino" AVO/EH 2

Zalimar Always Be Cool "Pepi" AVO/EH 3
Arvostelu: "Kookkaan puoleinen hyvät rungon ääriviivat omaava uros. Hyvä maskuliininen pää, kuitenkin kuono-osa voisi olla aavist. lyhempi. Hyvä kaula ja selkälinja, hyvä rungon malli. Riittävät raajaluusto ja kulmaukset. Hyvä karvanlaatu. Toivoisin näkeväni enemmän jaloutta ja ryhtiä liikkeessä."

Kaivomäen Valma Telluntytär "Valma" AVO/EH 3

Kaivomäen Amaranth Gingerline "Helka" AVO/ERI 1 SA PN1 SERT ROP !!!

 Pitäähän palkintoposessa katsoa kameraan, tuumaa Helka :)


 PN1 SERT ROP Kaivomäen Amaranth Gingerline "Helka"
om. Marianne &Pekka Karjalainen


 Helkan saalis!
 
Hurjasti onnea Ape ja Mari sekä Helkan että kasvattinne Elmerin menestyksestä!!! Meidän leirissä riitti riemua ja onnenkyyneleitä, se on varmasti sanomattakin selvää :) Elmerin, Helkan ja Tinon esittämisestä sekä sekalaisen sakkimme trimmauksesta ja siistimisestä vastasi Paula Kivilevo. Ja millä tavalla, jos handleri voi olla taikuri, niin tässä oltiin hyvin lähellä sitä!
 
Jäätiin sitten vielä odottelemaan ryhmäkehiä, ja siinä oli aikaa ottaa posekuviakin:


 Tino (Stonepile Just Like Champ, vasemmalla) ja
Pepi (Zalimar Always Be Cool) poseerasivat allekir-
joittaneen kanssa


 Mä ja pojat!

Ja toki isä ja poika-kaksikosta piti myös saada kuvat. Ensiksi poika...


 Northern Island Cool As Snowheart "Elmeri"
synt. 10.11.2013
isä: Zalimar Always Be Cool "Pepi"
emä: Kaivomäen Valma Telluntytär "Valma"
kasvattaja: Marianne Karjalainen, kennel Northern Island
omistaja: Kari Keränen


 Tästä nuoresta herrasta kuullaan vielä harrastuskentillä
ja näyttelykehissä!

...ja sitten isä:


 Zalimar Always Be Cool "Pepi" 3v


Pepi tarkkana :)
 
Huikea päivä!! Suurkiitos koko porukalle, eritoten Minna ja Reetta kyydistä, ruuista ja hysteerisistä naurukohtauksista! :D
 
-Noora

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Turistina Saarijärvellä

Menneen tuplaviikonlopun jälkimmäinen osa tulee tässä, eli turistipyörähdys Saarijärvelle kaikkien rotujen näyttelyyn. Cockerit, bortsut ja cairnit olivat olleet jo edellisenä päivänä, joten oli aikaa katsella muita rotuja kunnolla!

Ensimmäisenä suunnattiinkin kaukkarikehälle, missä treffattiin Anne ja Ulla sekä ihana junnuikäinen Jiri. Oli kiva nähdä tyttöjä ja kirjaimellisesti kasvanutta ja miehistynyttä Jiriä, jonka olin viimeksi nähnyt marraskuussa Jyväskylässä pentuluokassa. Jirille tuloksena oli JUN/EH 1 kivalla arvostelulla, ja puhuttiinkin, että se oli moisella helteellä oikein hyvä saavutus. Isolle koiralle, jonka lempikeli koostuu -20 asteesta ja lumituiskusta, tällainen keli on tosi raskas... Kiitos Annelle ja Ullalle seurasta, näkemisiin Helsingissä ensi viikolla!

Tskaro Eyti "Jiri" 1v 3kk kehässä Saarijärvellä

Kaukkareiden jälkeen me jatkettiin äidin kanssa kiertelyä ja iskettiin silmämme seiskaryhmän rotuihin. Ainahan mun silmää on tietyt kyseisen ryhmän rodut miellyttäneet, mutta nyt kun tuli katseltua tarkemmin mm. lk saksanseisojia, pointteria, weimarinseisojia ja bracco italianoa, tajusin kuinka upeita rotuja koko ryhmä on pullollaan. Sanoinkin, että aion ehdottomasti repiä jostain aikaa myös seiskaryhmän roduille Maailman Voittajassa ollessa!
Yhdestä rodusta tuli otettua kuviakin: weimarinseisoja (sekä pitkä- että lyhytkarvainen) on ollut erityisesti äitini silmää miellyttävä rotu jo pidemmän aikaa, ja ovathan ne vaikuttavan näköisiä. Molemmat Saarijärvellä kehässä olleet nartut pääsivät siis kamerani linssin eteen:
 PN1 SERT ROP Zilverein Summits Up at Metsätien
om. Marjaana Kinnunen, Pihtipudas


 PN2 VARASERT Metsätien Pallosalama
om. Anu Flyktman ja Ari Salpakoski, Vihtavuori
Ohjelmaan kuului luonnollisesti myös ostoskierros ja aivan tyhjin käsin ei tarvinnut kotiin lähteä! Mukaan tarttui hankinta, jollaista oon metsästänyt jo pitkään: Hurtan namipussi tietynlaisella kiinnityssysteemillä. Tässä namipussissa on sekä metallilenksu vyölenkkiin kiinnitettäväksi että muovinen hakanen taskunreunaan pujotettavaksi. Äärimmäisen kätevä handlatessa! Minnalla on Pepille tämänmallinen namipussi, jota oon kehässä käyttänyt ja todennut erittäin toimivaksi. Omassa Dogtazyn namipussissani on tuo muovinen hakanen ja sen lisäksi tarralenksu vyölenkkiin, mutta metalliklipsi on ehdottomasti luotettavampi. Taskunreunaan kiinnittäminen hakasella taas estää pussia heilumasta juostessa, jolloin pussin sisältökin pysyy kyydissä. Tuossa Hurtan pussissa oli myös sopivan napakka suu ja kiristyssysteemi: käsi mahtuu hyvin sisälle, mutta namit eivät lentele juostessa ympäriinsä. Hintaa tällä täydellisellä hankinnalla oli 16 euroa, ehkä vähän suolainen, mutta uskon sen kyllä haukkuvan hintansa. Sen verran usein tulee nykyään kehässä pyörittyä, ja varmasti tuo on ihan hyödyllinen myös muuta treenatessa.





Kehumani tuplakiinnityssysteemi: tähän saakka oon
onnistunut löytämään ainoastaan namipusseja, joissa
on vain jompi kumpi himoitsemistani ominaisuuksista.
Loppuviikosta onkin sitten vuorossa toinen tämän kesän tuplaviikonlopuista, kun lauantaina otetaan suunnaksi Kokemäki ja sunnuntaina Mikkeli. Molemmat handlerin roolissa, sillä Kokemäellä kehässä on Pepi ja Mikkelissä Tinka. Huippuviikonloppu siis tiedossa!
-Noora