sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Näyttelykausi jatkui Lestijärvellä

Ihan hieman ollaan taas päivitystahdissa jäljessä, kun Lestijärven näyttelystä tulee juttua viikon myöhässä. Viime viikolla mut piti kiireisenä pääsykokeet ja osa-aikatyöt, mutta nyt on pääsykokeet paketissa ja pitkästä aikaa iltaisin ehtii muutakin kuin opiskella. Yritetään siis ottaa postaustahtia kiinni!

Näyttelykausi siis jatkui viikko sitten Lestijärvellä Maaritin ja Ruun kanssa, näyttelytuloksen metsästyksen merkeissä. Reissuun lähdettiin jo perjantai-iltapäivästä, ajeltiin Pihtiputaalle Maaritin äidin luokse, ja yövyttiin siellä. Lauantaiaamusta lähdettiin sitten Maaritin ja Ruun kanssa kohti näyttelypaikkaa, matkaseurueen pienimmän jäsenen, Maaritin vajaa kolmikuisen Vauhtipojan, jäädessä mummin hoitoon. Lestijärvellä oltiin enemmän kuin ajoissa, sillä tuomarina toiminut Raimo Louhio oli "hieman" arvosteluaikataulusta jäljessä. Paikalle saapuessamme kehässä olivat junnu-urokset, kun olin laskenut, että saavumme paikalle narttujen alkuun... Aikaa kulutettiin autossa lämmittelemällä ja treenaamalla, Maarit ja Ruu saivat hyvää häiriötreeniä tokon SM-kisoja silmällä pitäen. 

Lopulta tuli narttujen käyttöluokan vuoro, ja päästiin kehään pyörimään. Ruu oli tokotreenin ansiosta hyvin lämmitelty, ja sen huomasi kehässä: Ruu sekä tuntui että näytti liikkeessä todella hyvältä. Muutenkin se esiintyi upeasti ja oli kehässä hieno, tuomari sai rauhassa tehdä työnsä ja hampaiden katsomisessakaan ei ollut mitään ongelmaa. Aivan sitä tulosta ei kuitenkaan saatu, mitä toivottiin..

Lestijärvi RN 16.5.2015
Tuomari: Raimo Louhio, Suomi
labradorinarttu Waterfowler Bliss "Ruu" KÄY/T
Arvostelu: "Runsaat 4v narttu, joka edustaa hyvää metsästystyyppiä. Kevytluustoinen koira, jolla pitkä kevyehkö pää. Hyvä kaula. Liikkeessä takakorkea selkälinja. Melko matala rintakehä. Raajoissa hyvät kulmaukset ja hyvät liikkeet. Turkki niskasta häntään voimakkaasti laineilla, lähes kiharalla. Alusvilla puuttuu."

Tuolta löytyy kuitenkin myös kehuja, ja peilaten niihin sekä arvostelun ensimmäiseen lauseeseen olisi sen H:n voinut mielestäni antaa. Ilmeisesti kihara turkki oli se suurin yksittäinen tekijä, joka tökkäsi, sillä meidän lisäksi luokassa oli toinenkin käyttisnarttu "permanentissa", ja sille oli tuloksena myös T, vaikka koira muuten hyvä kokonaisuus olikin. Joissakin kohdin tuomarin linja siis hieman omasta mielestäni petti, mutta näin tällä kertaa! Seuraavaksi kokeillaan mennä kehään karvattomana ja eräälle naistuomarille, jolta kuulemma saattaisi myöskin tuloksena saada :D

Olipa supermukava viikonloppu, isot kiitokset Maaritille ja Ruulle matkaseurasta ja Maaritin äidille yösijasta ja herkullisista ruuista!

-Noora

torstai 7. toukokuuta 2015

Näyttelykauden avaus Tampereella

Jo oli aikakin! Näyttelyvuosi starttasi siis vihdoin Tampereen kansainvälisestä, sitä edeltävät alkuvuoden näyttelyt olivat järjestään jääneet väliin muiden, samaan aikaan sattuneiden menojen vuoksi. Hinku päästä pitkästä aikaa isoon näyttelyyn oli valtava, ja olikin hauska päivä olla turistina katselemassa cockereita ja vaikka mitä muitakin rotuja. Itse hurautin aamulla junalla Tampereelle, missä treffasin näyttelyyn seuraksi lähteneet äitini ja hänen miesystävänsä Juhan.

Aamu aloitettiin spanieleilla, vähän isokokoisimmilla tosin, kun jäimme hetkeksi seuraamaan englanninspringerspanieleiden arvostelua. Siinä enkkuja sekä kehän laidalla myöskin pyörineitä walesinspringerspanieleita katsellessa tulin ajatelleeksi, ettei tuollainen vähän suurempikaan spanieli ole poissuljettu omalta rotulistalta... Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa!

Sitten pyörähdettiin cairnterrierikehän kautta. Sieltä löytyi tuttujakin, kun Ape ja Mari olivat saapuneet paikalle kera Helkan, ja olihan paikalla myös Pepin ihana poika Elmeri omistajineen. Katsoimme Elmerin arvostelun, josta tuloksena oli hienosti EH, ja lähdimme sitten jatkamaan matkaa. Lähtiessä sanoin Marille, että ottakaa se viimeinen Helkan tarvitsema sertti kotiin. Myöhemmin iltapäivällä ilo olikin ylimmillään, kun minut saavutti tieto cairnkehän tuloksista: Helka oli upeasti ROP saaden myös SERTin ja CACIBin, ja näin ollen viimeisteli todella tyylillä Suomen muotovalionarvonsa! Hurjan paljon onnea uudelle valiolle omistajineen vielä tätäkin kautta!

Cairnit vaihdettiin siis cockereihin, joita oli ilmoitettu 16 kpl tanskalaiselle Gert Christensenille. Voiton vei blue roan-värinen tuontiuros Cockergold I'm Still The Rockstar, jonka näin nyt ensimmäisen kerran livenä. VSP oli puolestaan mustavalkoinen narttu Benchmark Way To Go Girl.


ROP Cockergold I'm Still The Rockstar
VSP Benchmark Way To Go Girl
tuomari: Gert Christensen, DEN
Onnittelut menestyneille!
 
Cockerikehän päätyttyä maistui lounas Messukeskuksen ravintolassa. Sieltä suunnattiin hetkeksi katsomaan jättiläisiä, nimittäin harlekiineja tanskandoggeja. On ne vaan melkoisia ilmestyksiä! Sisänäyttelyissä vain kehät tahtovat olla auttamatta liian pieniä tuon kokoisille roduille.
 
Hetkisen verran käytiin seuraamassa myös Suomen tokomaajoukkueen näytöstä, kun sellainen oli tarjolla. Kyseessä oli tavalliset maajoukkuekoirakoiden treenit, jotka oli tuotu halliin mattoalustalle ja yleisön nähtäville. Näytös toimi siis samalla erinomaisena häiriö- ja olosuhdetreeninä koirille. Tuon tason koirakoiden yhteistyö on jotain uskomattoman hienoa. Koiria ei voisi vähempää kiinnostaa mikään, mitä niiden ympärillä tapahtuu: ei mikrofoniin puhuva kuuluttaja, iso yleisö, liukas mattoalusta tai paikkamakuuta tehdessä tunnarikapuloita vieressä haisteleva kaveri. Ne ovat olemassa vain ohjaajilleen ja nauttivat jokaisesta hetkestä ja suoritetusta liikkeestä. Hienoa katsottavaa!
 
Näyttelypuuhat jatkuvat jo reilun viikon kuluttua Lestijärvellä ryhmänäyttelyssä, jonne lähdetään Ruun kanssa metsästämään H:ta. Odotan innolla!
 
-Noora

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Opaskoiratoiminta ja kansainvälinen opaskoirapäivä

Viime viikolla vietetyn koiranpäivän jälkeen koirien omat juhlapäivät saavat jatkoa tänään vietettävällä kansainvälisellä opaskoirapäivällä. Vaikka opaskoira lienee tunnetuin hyötykoirien käyttömuoto, niiden oma merkkipäivä oli itselleni uusi tuttavuus, joten sekä tiedon välittämiseksi että päivän kunniaksi opaskoiratoiminta ansaitsee oman postauksensa.

Suomessa opaskoiratoimintaa pyörittää Vantaalla Opaskoirakoulu, jonka tehtävänä on kasvattaa, kouluttaa ja luovuttaa käyttöön opaskoiria sokeille sekä vaikeasti heikkonäköisille, ja joka toimii Näkövammaisten keskusliitto ry:n alaisena järjestönä. Sen lisäksi opaskoiria kouluttavat Suomessa myös Opaskoirakoulu Viiksi Kuopiossa ja koirakoulu NouHau Seinäjoella.

Yleisin ja tunnetuin oppaana nähtävä rotu on labradorinnoutaja, mutta joukossa on myös kultaisianoutajia, sileäkarvaisia noutajia sekä isovillakoiria. Opaskoirakoulu kasvattaa itse lähes kaikki tarvitsemansa koirat kennelnimella Opas, ja pennut syntyvät ja kasvavat Opaskoirakoulun tiloissa seitsemän viikon ikäisiksi. Tuolloin pennut siirtyvät hoitoperheisiin, joissa perheen tehtävä on kasvattaa pennusta reipas ja tasapainoinen nuori koira: arkitottelevaisuutta, erilaisiin paikkoihin tutustumista ja tavallista koiranelämää ihmisten läheisyydessä. Hoitoperheissään koirat elävät 1,5 vuoden ikään saakka, jolloin varsinainen opaskoirakoulutus voidaan aloittaa.

Kiinnostuitko hoitoperhetoiminnasta? Lisätietoa hoitoperheenä
toimimisen edellytyksistä ja muusta löytyy täältä:


Ennen koulutuksen aloittamista nuoret, hoitoperheistä palanneet koirat testataan soveltuvuuskokeella. Niille tehdään terveystarkastus, ja useat kouluttajat kertovat mielipiteensä koirasta erilaisissa ympäristöissä. Soveltuvuuskokeeseen itsessään mitataan esimerkiksi koiran suhtautumista muihin koiriin, liikenteeseen, liukkaisiin pintoihin ja portaisiin. Soveltuvuuskokeeseen kuuluu myös ääniherkkyystesti.

Opaskoiran koulutus itsessään on pitkä ja aikaa vievä prosessi. Koiralle opetetaan muun muassa suoraan kulkeminen, suojatien hakeminen, erilaisten esteiden ilmaiseminen ja kiertäminen sekä muun muassa ovien, tiskien ja penkkien etsiminen käyttäjälleen. Koiralle taitojen opettamisen lisäksi opaskoirakouluttajien tärkeä tehtävä on etsiä koirien ja käyttäjien joukosta toisilleen sopivat parit: kuten ihmisiä, myös koiria on erilaisia.

Kattavasti tietoa opaskoiratoiminnasta, koirien kasvatuksesta ja koulutuksesta sekä opaskoiratoiminnan tukemisesta löytyy Opaskoirakoulun nettisivuilta: http://opaskoirakoulu.fi

Alussa mainitsemaani kansainvälistä opaskoirapäivää on vietetty Suomessa ja muualla maailmassa vuodesta 1991 lähtien, ja viralliseksi päiväksi on valikoitunut huhtikuun viimeinen keskiviikko. Päivän tarkoituksena on tehdä opaskoiratoimintaa tunnetuksi maailmalla ja Suomessa, erityisesti paikkakunnilla, joilla asuu koirankäyttäjiä.

Kansainvälisen opaskoirapäivän tapahtumiin lukeutuvat muun muassa Opaskoirakoulun avoimet ovet, joiden puitteissa saatavilla on paljon infoa opaskoiratoiminnasta sekä muuta yhteistä toimintaa. Lisätietoja löytyy täältä: https://fi-fi.facebook.com/guidedogschool

-Noora







perjantai 24. huhtikuuta 2015

Hyvää koiranpäivää!

Tänään Suomessa vietetään valtakunnallista koiranpäivää jo yhdeksättä kertaa peräkkäin. Tämän vuoden teemaksi on valikoitunut Hyvää elämää koiran kanssa - vastuullista koirankasvatusta. Yhdistykset järjestävät erilaisia koiranpäivän tapahtumia ympäri Suomen, niistä löytyy lisätietoa täältä: http://www.kennelliitto.fi/uutiset/koiranpaivana-tapahtuu-0

Keski-Suomessa ei ainakaan omaan silmääni osunut erityistä koiranpäivän tapahtumaa, mutta viikonloppuna koiratapahtumia on ainakin lauantaina Killerillä JATin agilitykisojen sekä sunnuntaina Keljossa Musti&Mirri-mätsärin muodossa.


Lisää materiaalia ja tietoja koiranpäivästä löytyy seuraavasta osoitteesta:
http://www.kennelliitto.fi/koirat/koiranpaiva-244


Rapsutelkaa, hemmotelkaa, tarjotkaa herkkuja ja viekää koirakaveri pitkälle lenkille. Ne ovat sen ansainneet! Iloista koiranpäivää kaikille!

-Noora



sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Ihmisen paras ystävä

Havahdun aamuhämärässä tassujen rapinaan paljaalla lattialla. Kostea kuono tökkii vaativasti kättäni, ja silmät avatessani kohtaan suklaanruskean, nauravan katseen. Jokaisen tällaisen aamun jälkeen olen entistä varmempi, että koirani - lemmikit ylipäätään - ovat korvaamattomia.

Silloin tällöin niin sosiaalisen kuin printtimedian ihmeellisessä maailmassa törmää kommentteihin, joissa lemmikkieläinten vastustajat perustelevat kantaansa esimerkiksi lemmikinpidon epäekologisuudella ja epäeettisyydellä. Aihe on kovin monisäikeinen ja mielipiteitä riittää suuntaan jos toiseen. Rikkautta on saada ilmaista nuo mielipiteet, ja seuraavassa tuon esille lemmikkejä puolustavan näkemykseni omasta, koiramaisen elämäntavan värittämästä näkökulmastani.

Ekologisiin seikkoihin vaikuttaminen on usein kiinni omistajan asenteista ja valinnoista. Jokapäiväisillä teoilla on merkitystä niin koiran kuin ympäristön kannalta: esimerkiksi ruokkimalla koiransa luonnonmukaisesti barffaamalla teollisen koiranruuan sijaan sekä parantaa koiran hyvinvointia että pienentää osaltaan teollisen muonan valmistuksesta aiheutuvia ympäristöhaittoja. Lenkillä koiran jätöksiä kerätessä voi hyödyntää maatuvia kakkapusseja tavallisten muovipussien sijaan.

Eettiseen kysymykseen löytyy varmasti näkemyksiä yhtä paljon kuin eläimistä kiinnostuneita ihmisiä. Omasta mielestäni etiikka onkin vahvasti tulkinnanvaraista: onko eläimen parempi elää yksin kodittomana nälkää nähden vai turvallisessa ympäristössä, jossa sillä on ruokaa, virikkeitä ja rakkautta?

Edellä mainitut ovat toki tärkeitä asioita, mutta lemmikkien kohdalla on olemassa vielä paljon suurempiakin teemoja. Koira on loistava esimerkki eläimen ihmiselle antamasta, täysin ainulaatuisista käytännön avuista ja hyödyistä. Erilaiset hyötykoirat, kuten opas-, kuulo- ja avustajakoirat parantavat merkittävästi omistajansa elämänlaatua ja tekevät mahdolliseksi asioita, jotka ilman koiraa olisivat vain haaveita. Poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen käytössä olevat työkoirat edistävät niin ohjaajansa kuin koko yhteisön turvallisuutta.

Eläimet opettavat ja muokkaavat arvojamme suhteessa sekä itseemme että kanssaihmisiin. Esimerkiksi jos lapsi saa osallistua pienestä pitäen perheen koiran hoitoon, hän oppii ottamaan vastuuta ja huomaa, kuinka tärkeää elävästä olennosta välittäminen on. Uusia ihmissuhteita solmittaessa koirat ovat loistavia jään rikkojia: pian huomaatkin olevasi tilanteessa, jossa tiedät kaiken koirapuistossa käyvästä Mustista sukutaulusta rokotuksien uusintapäivään, muttet muista omistajan nimeä. Tässä kohtaa sitä yleensä tulee nolostumisesta huolimatta kysyttyä, ja tutustuttua koiran kautta myös uuteen ihmiseen. Koiran kanssa harrastamisella on myös merkittävä rooli uusien tuttavuuksien kannalta, siitä itselläni on runsaasti omakohtaista kokemusta. Ilman koiraharrastusta en olisi tutustunut moniin mahtaviin ihmisiin, joista on tullut tärkeitä ystäviä.

Tieteellisestikin on todistettu eläinten olevan hyväksi myös ihmisen hyvinvoinnille, ja tämän voinee jokainen koiranomistaja allekirjoittaa ilman monimutkaisia tieteellisiä tutkimuksiakin. Koiran mukana tulee lähdettyä lenkille, kenties aloitettua jokin yhteinen liikunnallinen harrastus, kuten
agility tai canicross. Minun paras stressinlievittäjäni on hetki Depin ja Jasun kanssa puuhaamista, rapsuttelua ja ulkoilua. Koira voi olla esimerkiksi yksin asuvalle vanhukselle seuralainen, joka tuo päiviin iloa ja sisältöä ja vähentää koettua yksinäisyyttä.

Yksi asia on kuitenkin lopulta ylitse muiden. Rakkaus. Kuulostaa kliseeltä, mutta niin se vain on. Pyyteetön rakkaus ja kiintymys, jota lemmikki omistajalleen antaa, on koko jutun tärkein ydin. Elämässä tulee vastaan unelmia, hyviä hetkiä, huonoja hetkiä ja tosi huonoja hetkiä, mutta lemmikki on ja pysyy. Se on aina lähellä. Deppi ja Jasu eivät välitä, millaiset pisteet sain englannin yo-kuuntelusta tai onnistunko jokaisessa kokeessa. Niille tuollaisilla seikoilla ei ole merkitystä, koska olen niille kaikkine mokineni se aivan sama ihminen, jota ne rakastavat, ja jonka ne tietävät saavansa hymyilemään huonollakin hetkellä. Ajatus on kaunis, ja parasta on, että se on totta.

Parhaimmillaan koira, tai mikä tahansa lemmikki, tekee omistajastaan kokonaisen ja on todella ihmisen paras ystävä.

-Noora

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Ulkoasuremppaa!

Blogille pitkästä aikaa kunnollinen ulkoasuremppa ja vähän myös sisältöpäivitystä! Merkittävin uudistus on blogin historian ensimmäinen ihka oikea banneri. Mulla ei sellaisen tekemiseen tekniikan ihmelapsen taidot riittäneet, joten tilasin bannerin Matildan banneripajasta (http://matskuntallielamaa.blogspot.com) ja lopputulos komeilee tuossa yläpuolella. Bannerin aineksina on käytetty Tiinan Depistä ja Jasusta ottamia upeita kuvia. Tykkään ihan hulluna, suuret kiitokset Matildalle!

Värimaailma ja muut pikkujutut ovat parhaillaan vielä testauksessa, mutta lähellä lopullista tulosta ollaan jo. Samalla päivittelen vähitellen sivujen sisältöä ja asettelua uusiksi, suurentelen kuvia ja teen muita pieniä hienosäätöjä. Tavoitteena toki saada kokonaisuudesta mahdollisimman ehjä, houkutteleva ja silmää miellyttävä. Palautetta otetaan vastaan!

Edit 12.4.2015: Remppa pikkuhiljaa valmis! Ulkoasu löysi lopullisen muotonsa. Sivujen kuvat on suurennettu, ja sisältöjä päivitetty sekä rakenteita muokattu hieman helppolukuisemmiksi.

-Noora

torstai 9. huhtikuuta 2015

Mikä ihmeen keltainen nauha?

Oletko joskus nähnyt ulkoillessasi keltaisen nauhan vastaantulevan koiran hihnassa? Seuraavassa avaan hieman, mikä moisen tarkoitus on, ja mistä idea on saanut alkunsa.


Mikä keltainen nauha on?


Kaikessa yksinkertaisuudessaan keltaisen nauhan tarkoitus on kertoa kanssakulkijoille koiran oman rauhan ja tilan tarpeesta. Sitä käytetään ilmaisemaan toisille koirakoille sekä ihmisille, ettei lähemmän tuttavuuden tekeminen koiran kanssa ole juuri nyt toivottavaa. Nauhan on tarkoitus edistää sujuvaa viestintää ohikulkijoiden ja toisten koirakoiden välillä jokapäiväisissä arjen tilanteissa, ja antaa näin jokaiselle mahdollisuus omaan rauhaan julkisilla paikoilla liikuttaessa.


Nauhan käyttäjäksi ryhtyminen ei vaadi minkäänlaisia toimenpiteitä, ja nauhan voi askarrella koiralleen mistä tahansa tarkoitukseen sopivasta materiaalista. Keltaista nauhaa saa käyttää vaihtelevasti oman mielen mukaan, kun kokee sen itse tarpeelliseksi.


Miksi sitä käytetään?


Millaisissa tilanteissa tällainen omasta tilantarpeesta viestivä nauha sitten on tarpeen? Esimerkkejä löytyy monia. Koira voi olla koulutustilanteessa, jossa harjoitellaan esimerkiksi hihnassa kävelyä, toisten koirien ohittamista nätisti tai vilkkaassa kaupunkiympäristössä kulkemista. Treeni- ja koulutustilanteissa on toivottavaa, ettei koirakon tekemistä ja keskittymistä häiritä. Koira saattaa ulkoilla toipilaana: esimerkiksi kennelyskätartunnan ehkäisemiseksi tai leikkauksesta toipuvan koiran lenkkirauhan takaamiseksi keltainen nauha on oiva apuväline.


Narttujen omistajat voivat käyttää keltaista nauhaa juoksujen aikana kertomaan toisille koiranomistajille, että pientä etäisyyttä on hyvä pitää. Näin säästetään niin omia kuin innokkaiden urosten omistajien hermoja. Arkuus vieraita kohtaan on myös yksi hyvä syy keltaisen nauhan käyttämiseen: jotta ongelmaa pystytään työstämään ja koira tuntee olonsa turvalliseksi, mahdolliset pelottavat tilanteet on pyrittävä välttämään.


Ei liity aggressiivisuuteen


Kuten niin moniin ideoihin ja toimintatapoihin, myös keltaiseen nauhaan liittyy harhaluuloja. Keltaisen nauhan käytön väitetään joskus viestivän koiran aggressiivisuudesta ihmisiä tai toisia koiria kohtaan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä keltaisella nauhalla ei ole mitään tekemistä koiran aggressiivisuuden tai vihaisuuden kanssa. 


Idean taustoja


Keltaisen nauhan idean takana on kansainvälinen The Yellow Dog Project, joka sai alkunsa syksyllä 2012 kanadalaisen koirankouluttajan Tara Palardyn aloitteesta. Projektin ei aluksi ollut tarkoitus kasvaa kovinkaan mittavaksi, mutta käyttöä tällaiselle toimintatavalle todella tuntui olevan, ja nyt The Yellow Dog Projectin tavoite on saada keltaisen nauhan käyttö leviämään maailman jokaiseen maahan. Esimerkiksi Ruotsissa keltaisen nauhan puolesta on järjestetty niinikään oma kampanjansa Gulahund, jonka tavoitteena on tuoda keltainen nauha ruotsalaisten koiranomistajien tietoisuuteen ja edistää tavan kansainvälisyyttä. Suomessa ideaa vie eteenpäin Anna tilaa keltaiselle-kampanja, jonka polkaisi käyntiin viime syksynä turkulainen Johanna Vihermaa.


Keltaisen nauhan toimintatapa tunnetuksi


Suomessa keltaisen nauhan idea on vielä uusi, ja kampanjoinnin tarkoituksena on levittää tietoa sen tarkoituksista ja mahdollisuuksista. Suomi on maailman johtavia koiramaita, joten tämän kaltaiselle idealle löytyy taatusti tarvetta ja käyttäjiä kotimaisen koiraväen keskuudesta. Henkilökohtaisesti pidän ideaa erittäin hyvänä ja toivon, että se tavoittaa mahdollisimman monen suomalaisen koiraihmisen. Mielestäni keltaisen nauhan käyttö ja toimintaperiaate parantaisivat koirakulttuuriamme niin maanlaajuisesti kuin pienten arkipäiväisten tilanteiden osalta.


Mikäli olette ulkoilurauhan tarpeessa, kiinnitä reippaasti keltainen nauha koirasi hihnaan. Ja kerro ihmeessä ideasta kavereillesi treeneissä, lenkillä, Facebookissa tai vaikka blogipostauksessa.


-Noora


(Lähde: Koiramme-lehti 3/2015; Keltainen nauha = Mennääs ohi!)