perjantai 21. marraskuuta 2014

Suomen näyttelypaikat TOP8

Pitkästä aikaa toppilistan vuoro! Mainitsin joskus kesällä, että voisin tehdä erillisen postauksen omista suosikkinäyttelypaikoistani. Lista on omasta, erittäin subjektiivisesta näkökulmastani laadittu ja mielipiteitä eri paikoista löytyy varmasti yhtä paljon kuin näyttelyharrastajiakin.

Muistini mukaan laskeskelin käyneeni näyttelyissä kaikkiaan 27 paikkakunnalla, tuohon lisäksi vielä oman kotikaupungin sisälle laskettavat paikat kuten Muurame ja Korpilahti. Se on vähän verrattuna moniin todellisiin näyttelyharrastajiin, jotka kiertävät maata jokainen viikonloppu koirineen, mutta ihan kiitettävä määrä harrastelijalle, jolla ei edes ole omaa koiraa :D Listoille nostettuja paikkoja perustelen sekä turistin että näytteilleasettajan vinkkelistä.

TOP4 Sisänäyttelypaikat

1. Messukeskus, Helsinki
2. Paviljonki, Jyväskylä
3. Messu- ja kongressikeskus, Turku
4. Botnia-halli, Vaasa / Messu- ja urheilukeskus, Tampere

Messari oli itsestäänselvä valinta ykköseksi, tiloiltaan ja kaikilta mahdollisilta fasiliteeteiltaan paras mahdollinen paikka suuren näyttelyn järjestämiseen. Siitä kertovat jo elokuussa järjestetty Maailmannäyttely ja useina vuosina toteutetut Voittajanäyttely-tapahtumakokonaisuudet. Kakkossijan valinnalla vedän vahvasti kotiinpäin, sillä Jyväskylä on listalla korkealla ihan jo sen vuoksi, että itselläni on siitä vartin matka kotiin. Jokainen tunteja autossa näyttelymatkaillut ymmärtää varmasti!
Jyväskylän puitteissa ei myöskään ole valittamista, jos tiettyjen hallien tilanahtautta ei lasketa. On myyntikojuja, ravintoloita ja vessoja. Jyväskylästä löytää aina myös eniten tuttuja, ja hehän tämän harrastuksen suola ovat.

Kolmoseksi on nostettava Turun versio messukeskuksesta. Tilaa riittää, ravintola on suurehko ja tarjoaa erinomaista ruokaa. Turku järjestää myös keskustasta suoran messubussikuljetuksen näyttelypaikalle ja takaisin, ja tämä on ollut autottomalle turistille todellista luksusta. Edellä mainittujen hallien negatiivinen puoli on, kuten lähes kaikissa halleissa, tilanahtaus ja kehien liukkaus matotuksesta huolimatta.

Nelossijaa jakavat Vaasa ja Tampere ihan vain siitä syystä, etten osannut valita. Edellä mainitsemaani liukkausongelmaan viitaten Vaasa on Suomen ylivoimaisesti paras halli alustaltaan. Karhealla pohjalla pitää niin tassu kuin kenkäkin ja kehien tilankäyttöratkaisut ovat vapaampia. Kaiken kaikkiaan toimiva kokonaisuus, joskin täytyy sanoa, että muistikuva ruokailumahdollisuuksista on melko lailla olematon. Jos joku muistaa, onko Botnia-hallissa ravintola, niin kommenttiboksiin saa kertoa!

Tampere on listalla helppoutensa ja lyhyen välimatkansa vuoksi. Halli on tilava ja valoisa, ja myös täällä ainakin osassa kehiä on pohjana varsin pitävä tartan, urheiluhallina kun paikka on käytössä.



 Messukeskus, Helsinki


Paviljonki, Jyväskylä


TOP4 Ulkonäyttelypaikat
1. Katariinan Meripuisto, Kotka
2. Ravirata, Pori
3. Urheilupuisto, Heinola
4. Luuniemen juhlakenttä, Iisalmi

Kaikki tietävät olosuhteet ulkonäyttelyissä: joko paahtavan kuuma tai jäätävän kylmä, sataa 

kaatamalla tai paistaa pilvettömältä taivaalta, vessojen virkaa toimittavat bajamajat ja lounaslistalla 
on grillimakkaraa. Niillä mennään mitä on, ja siksi ulkonäyttelypaikkojen listaus perustuu hyvin 
pitkälle perinteiksi muodostuneisiin paikkoihin tai muuten ympäristöltään miellyttäviin valintoihin.

Ykköseksi nousi viime kesän uusi tuttavuus, Kotka. Meripuisto paikkana oli kaunis ja viihtyisä, harmi kun ei tullut napsittua yhtään kuvia todistusaineistoksi. Avara nurmikenttä aivan meren rannalla, tykkäsin vilpoisesta tuulesta huolimatta!

Pori puolestaan on perinne, kuten sen perässä seuraava Heinolakin. Näissä on käyty monen monta kertaa, ja ne ovat muodostuneet kesän vakiopaikoiksi. Sään puolesta Pori ei petä koskaan: joka ikisenä vuonna siellä on paistanut aurinko. Raviradan päärakennuksesta löytyy myös sisävessa, virvokkeita sekä alkoholilla että ilman ja hyvällä tuurilla lounaslistalta löytyy grillimakkaran lisäksi lihapiirakkaa tai voileipää. Heinola on lähellä, sinne pääsee kätevästi myös bussilla ja sisävessaosuus pätee, urheilupuistosta kun on kyse. 

Heinolassa elokuussa 2012


Porissa vuonna x, jos pitäisi veikata,
niin 2011 tai 2012 :D


Listan neljättä paikkaa pitää Iisalmi, josta jäi mukavat muistot paitsi tuloksen, myös ympäristön vuoksi. Silloin saatiin todellakin aurinkoa ja hellettä, ja vaikka varjopaikat olivat vähissä niin veden läheisyys (ihan järven vieressä taidettiin olla) ja sisävessa nostivat pisteitä. Näyttelyalueen takaa löytyi myös rantatie, jossa koiria oli helppo kävelyttää.

Siinäpä ne, vähän erityyppistä postausta vaihteeksi! :) Seuraavaksi näyttelyrintamalla otetaan kohteeksi se parhaaksi haukuttu Messari parin viikon kuluttua.

-Noora



lauantai 15. marraskuuta 2014

Jyväskylä KV 2014

Viikko takaperin vietin kaksi päivää varsin tiiviisti Paviljongissa, kun vuoden näyttelyistä se ainakin melkein paras oli vuorossa. Tänä vuonna Jyväskylä veti noin 5200 koiraa omistajineen ja tarjosi näin jälleen tasokkaan startin uudelle, Vuoden Näyttelykoira 2015-kisalle.

Huikea viikonloppu taas kerran! Lauantai vietettiin turistitunnelmissa tuttuja tavaten ja kannustaen sekä eri rotuja seuraillen. Paikalla oltiin jo aamusta, ja cairnien sekä kaukasianpaimenkoirien alkua odotellessa viihdytin itseäni seuraamalla useita seiskaryhmän rotuja. Joukkoon mahtui muun muassa settereitä, lyhyt- ja karkeakarvaisia saksanseisojia, iso- ja pienimünsterinseisojia ja weimarinseisojia. Hienoja koiria mahtuu kyllä tuohon ryhmään! Turisteilun paras puoli on juuri tuo, tulee pyörittyä katsomassa sellaisia rotuja, joille ei normaalisti riitä aikaa. Sitä huomaa myös mieltyvänsä mitä erikoisimpiin rotuihin: itseeni teki vaikutuksen aamupäivän aikana isomünsterinseisoja. Kaikkea sitä! :D

Cairnkehän laidalla kävin turisemassa Minnan ja Reetan kanssa, jotka niinikään olivat turistina reissussa. Kaukkarikehältä puolestaan löytyi Anne ja Ulla sekä aina yhtä ihana Jiri, jota pääsin rapsuttelemaan. Kaukkareita oli paikalla jopa 13, varsin runsaslukuisesti siis ja Jirillä meni kehässä upeasti sen voittaessa urokset kera SERTin ja CACIBin ja ollessa lopulta VSP. Onnea Annelle, on se Jiri vaan komea poika!

Luonnollisesti päivään kuului myös shoppailua, ruokaa, jäätelöä ja ryhmien seuraamista. Ryhmistä ehdittiin nähdä kaikki muut paitsi veteraanit ja kasvattajat, illaksi kun oli vielä muutakin ohjelmaa. Ostoskierrokselta tarttui mukaan uusi pipo, kun siniselle takille piti löytää oikean värinen tassukuvio.


Palkintopöydän kuva vuoden takaisesta
Jyväskylän näyttelystä, sillä
tämän vuoden kuvasaldo on varsin mitäänsanomaton :D

Sunnuntai oli sitten handleripäivä. Aamusta ehdin käydä vilkaisemassa cockereita, ja olisi kyllä ollut mielenkiintoista jäädä seuraamaan brittituomarin työskentelyä pitemmäksikin aikaa! Suunta otettiin sitten labradori- ja bortsukehälle, joista labbiskehässä pyörähdin käyttölinjaisen Ruu-tyttösen kanssa.

Ja kyllä Ruu kehässä olikin hieno! Se on niin mahtava tyyppi ja mielettömän kiva koira esittää. Noutajamaisella energialla se antaa aina 110 prosenttia itsestään, vaikka oltaisiin vain näyttelykehässä. Esiintyminen oli todellinen nappisuoritus, mutta brittituomari ei aivan osannut arvostaa Ruun hoikkaa olemusta riittävästi :D

Jyväskylä KV 9.11.2014
Tuomari: James Ronald, Iso-Britannia
Waterfowler Bliss "Ruu" KÄY/T
Arvostelu: "Lacking substance. Too light in bone. Body shape not typical of the breed. Very light in condition. Coat not typical. Head too lean & narrow."

Liikaa epätyypillisiä piirteitä brittisedän makuun siis :D Tämä oli ehkä arvattavissa, joten laitetaan myöhemmin uutta yritystä putkeen! Pienemmässä näyttelyssä ja kotimaisella tuomarilla. Itselläni on sellainen käsitys, että kotimaiset tuomarit lähtökohtaisesti ymmärtävät ehkä paremmin käyttölinjaisen koiran olevan näyttelyssä ainoastaan H:n metsästyksessä. Ihan varmasti lähdetään kokeilemaan uudestaan, Ruu on niin taitava ja lahjakas harrastuskoira, etten anna sen valioitumisen jäädä kiinni näyttelytuloksen puutteesta ;) Maaritille iso kiitos Pikkumustan paikalle tuomisesta ja sen luottamisesta käsiini!

Tästä hyppäsin sitten bortsukehän laidalle kannustusjoukoiksi. Piika misseili Raisan hienosti handlaamana itsensä aina parhaaksi nartuksi kera CACIBin ja oli VSP, onnea Tiinalle ja Birgitalle!! Tämän lisäksi Kaapolle oli tuloksena EH ja Saralle ERI, eli oikein mukavasti. Kehän jälkeen nautiskeltiin Tellun leirissä ehkä parasta näyttelykakkua mitä oon koskaan saanut, Bellan ulkomaanreissun menestyksen johdosta. Suurkiitokset tarjoilusta Tellulle!

Kaikille viikonlopussa mukana olleille kiitokset seurasta, Jyväskylä on parhautta juuri siksi kun täältä löytää aina kaikki tutut! Näyttelyvuosi saa arvoisensa päätöksen jälleen Messarissa joulukuun alussa. Tunnelmaa ja tuttuja riittää, lähtökohtaisesti turistina oon liikenteessä, joten ainakin kannustusjoukkoihin liittymistä on varmasti tiedossa. Sitä odotellessa!

-Noora






perjantai 7. marraskuuta 2014

Hallikauden startti Seinäjoella

Näyttelyvuosi on edennyt jo niin pitkälle, että uusi hallikausi avattiin Seinäjoella vajaat kaksi viikkoa sitten. Juttua reissusta tulee jälleen hyvinkin jälkijunassa allekirjoittaneen koeviikon vuoksi, pahoittelut siitä!

Turistina oltiin liikenteessä ja cockerikehän laidalla tuli viihdyttyä lähes koko päivä. Myös cairnkehällä poikkesin kurkkimassa ja Reettaa moikkaamassa. Lisäksi nautiskeltiin Seinäjoki Areenan erinomaisesta ruokatarjoilusta ja ostoskierrokselta tarttui mukaan pojille herkkusiankorvia synttärilahjan virkaa toimittamaan.

Alla poseeraavat cockerikehän päivän voittajat:

 ROP C.I.B Fin&Ee Ch Multi Winner Flyers Zim Bean,
VSP Flyers Para Que Lavida
Tuomari: Jos Dekker, Alankomaat


ROP-VET Flyers Zim Bean
VSP-VET Multi Ch Multi Winner Cockergold Cool Blue Night
Tuomari: Jos Dekker. Alankomaat
 
Seinäjoella oli Flyers-kennelin päivä, sillä rotukehien menestys jatkui myös ryhmissä: yllä olevissa kuvissa poseeraava punainen herrasmies Flyers Zim Bean sijoittui kasiryhmässä hienosti kolmanneksi ja päätti päivän ollen lauantain kaunein veteraani. Lisäksi vielä ROP-kasvattajaksi valittu Flyers-ryhmä palkittiin lauantain kolmanneksi kauneimpana kasvattajaryhmänä.
 
Tulevana viikonloppuna on edessä toinen vuoden parhaista näyttelyistä, kun Jyväskylän kv ja kotikenttäetu ovat täällä taas! Koko viikonloppu vierähtää siis Paviljongissa, lauantai turisteillen ja sunnuntaina sitten handlerin roolissa, kun lähdetään Ruu-labbiksen kanssa metsästämään harrastus-H:ta käyttöluokasta. Parasta! :)
 
-Noora

maanantai 20. lokakuuta 2014

Onnea Deppi & Jasu 8v!

Mihin ajalla on kiire, kun pitää juosta noin nopeasti? Uskomatonta, meidän pojat veteraani-ikäisiä!

Päälle päin alkaa olla havaittavissa pientä harmaantumista, mutta muusta ikä ei juuri näy. Mieleltäänhän nuo ovat ikuisia nuorukaisia, ja elämäniloinen spanielienergia ei ole vuosien saatossa kadonnut yhtään mihinkään. Juuri puhuttiin isäni kanssa, että terveinä pysyessään pojista tuskin tulee kovin raihnaisia vanhuksia, ja meillä tulee olemaan vielä monta yhteistä vuotta edessä.

Näiden vuosien aikana on tapahtunut paljon. Iloja, suruja, ylämäkiä, alamäkiä, kokemuksia ja kasvamista. Kaiken jälkeen rinnalla tassuttelevat edelleen ne samat, rakkaat, höhlät spanielit. Depin kanssa meillä on lähes koko kahdeksan vuoden mittainen yhteinen historia, Jasusta on kolmessa ja puolessa vuodessa tullut aivan yhtä tärkeä: ihan kuin se olisi ollut meillä aina.

Vuosien kehittämä suhde ja kiintymys on jotain todella arvokasta. Ei ole sanoja, jotka kuvaisivat miltä tuntuu, kun pojat illalla käpertyvät sohvalle viereeni molemmin puolin ja nukahtavat päät sylissäni. Ei ole sanoja, joilla voisin kertoa miltä tuntuu kerta toisensa jälkeen katsoa niiden touhuamista, hännän heilutusta ja vastata uskollisiin katseisiin. On vain rakkautta. Paljon.



Paljon onnea 8-vuotispäivänä rakkaille höppänöille!!! <3

- Noora

perjantai 17. lokakuuta 2014

Mitä Ernestille kuuluu?

Otsikon kysymystä kysytään multa edelleen säännöllisin väliajoin, on kysytty sen jälkeen kun jaoin Ernestin tarinan täällä blogin puolella. Koirablogihan tämä on ja sellaisena tulee pysymään, mutta aina silloin tällöin joukossa seikkailevat myös perheen katit. Siksi teen ja tulen varmasti jatkossakin tekemään kuulumispostauksia myös kissojen, eritoten Ernestin, elämästä.

Aivan vastikään tuli kuluneeksi kaksi vuotta Ernestin onnettomuudesta ja amputaatioista. Mikäli joku on liittynyt blogin lukijakuntaan vasta tämän jälkeen, Ernestin tapauksen historiasta löytyy lisää täältä:

http://tassunjlkisydmessa.blogspot.fi/2012/08/potilaskertomus.html
http://tassunjlkisydmessa.blogspot.fi/2012_08_01_archive.html
http://tassunjlkisydmessa.blogspot.fi/2012/10/potilaan-tarina-saa-jatkoa.html
http://tassunjlkisydmessa.blogspot.fi/2012/10/topohannan-kuulumiset.html

Tuossa kolme yksittäistä tekstiä matkan varrelta, ja oikeastaan koko elokuun 2012 arkisto sisältää Ernestin kuulumisia vähän joka postauksessa, siksi linkkasin senkin tuohon.

Mitä tämä kaksi vuotta on pitänyt sisällään ja mitä herra Töpöhännälle kuuluu nyt? Ensimmäisen kysymyksen vastaus on kaikesta huolimatta onnellista kissanelämää. Eläinlääkäri oli harvinaisen oikeassa, kun sanoi tuolloin jalan tilanteen selvittyä kissan pärjäävän mainiosti kolmellakin jalalla. Toipumisensa jälkeen Ernesti tottui elämään kolmijalkaisena töpöhäntänä hämmentävän nopeasti. Suurin ilo on ollut huomata, kuinka se on luonteeltaan täysin sama kissa kuin aina ennenkin: kenties vielä entistäkin ihmisläheisempi. Kaikkine tapoineen ja piirteineen Ernesti on persoona, jollaista toista ei ole.

Hyvä esimerkki Ernestin erityisyydestä on sen uusin "harrastus", josta me ihmiset saimme tietää vasta äskettäin. Naapurissamme olevan rivitalon alakerrassa on kampaamo. Eräs tuttu kertoi, kuinka Ernesti oli ilmestynyt sinne hänen ollessaan hiustenleikkuussa. Kissa oli tullut, hypännyt hänen syliinsä ja nukkunut siinä niin kauan, kunnes hiustenleikkuu tuli valmiiksi. Kampaaja kertoi, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta kun Ernesti on käynyt viihdyttämässä asiakkaita ja nukkumassa heidän sylissään kampaajan tehdessä työtään. Uskomaton kissa.

Vanha kuva Ernestistä keväältä 2013

Edellä kerrottu esimerkki ei ole ainoa laatuaan, sillä Ernestillä on tapana käydä myös naapurissa asuvan vanhemman rouvan luona kyläilemässä ja saamassa kinkkumaistiaisia. Tarinoita Ernestin seikkailuista on lukemattomia. Niiden lisäksi Ernesti on kotioloissa mitä ihanin kaveri: se haluaa osallistua kaikkeen, ja yksi sen suosikkipuuhista on isäni sylissä makoilu iltaisin yhdessä tietyssä nojatuolissa. Sängyssä ihmisten vieressä nukkuminen ja keittiöstä herkkujen kerjääminen seuraavat heti perässä.

Ernesti unilla kotipihan puskassa kesällä 2013


Tiivistetysti: Ernestille kuuluu tällä hetkellä oikein hyvää. Hurjista tapahtumista on pieni kissa selvinnyt, mutta sen elämänasenteesta voisi jokainen kaksijalkainenkin ottaa mallia. Keväällä Ernestille tuli mittariin 6 vuotta, toivottavasti meillä on vähintään toinen mokoma vielä edessäpäin!

-Noora

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Jyväskylän kaverikoirat 10 vuotta

Eilen lauantaina Jyväskylän kaverikoirat juhlistivat kymmenvuotista taivaltaan järjestämällä pienimuotoisen tapahtuman Toivolan Vanhalla Pihalla. Paikalla oli useita kaverikoirakoita siliteltävänä, ja lisäksi ohjelmassa oli pienet arpajaiset ja paljon mukavaa yhdessäoloa ja jutustelua.

Mikäli kaverikoiratoiminta on jollekin uutta, idea on hyvin yksinkertainen. Kaverikoiratoiminnan tavoitteena on tuoda iloa, läheisyyttä ja uusia elämyksiä ihmisille, joilla ei ole omaa koiraa tai mahdollisuutta oman karvakorvan hankkimiseen. Kaverikoirat ohjaajineen vierailevat muun muassa lasten, vanhusten ja kehitysvammaisten luona esimerkiksi erilaisissa laitoksissa, päiväkodeissa tai tapahtumissa. Koirien läsnäolo tuo iloa ja piristystä, ja vaikkapa laitoksessa asuvalle vuodepotilaalle kaverikoiran saaminen paijattavaksi sängylle voi olla äärettömän merkityksellinen ja suuri asia. Kaverikoiratoiminta onkin saanut valtavan määrän positiivista palautetta koirien ohjaajien lisäksi niin asiakkailta kuin eri laitoksissa työskentelevältä henkilökunnalta.




Lähdin itse pyörähtämään Jyväskylän kaverikoirien tapahtumassa, ja tunti meni hujauksessa koiria rapsutellessa ja ohjaajien kanssa jutellessa. Sadesäästä huolimatta ihmisiä löysi paikalle, ja oli ilo nähdä kuinka innoissaan erityisesti lapsivieraat olivat päästessään silittelemään koiria. Ohjaajien kanssa oli todella mukava jutella, ja he kertoivat mielellään lisää kaverikoiratoiminnasta sekä omasta historiastaan harrastuksen parissa. Rotujen kirjo vaihteli laidasta laitaan, aina broholminkoirasta sekarotuisen kautta coton de tuléariin.


 Punainen irlanninsetteri Lilli

Kokonaisuudessaan tapahtuma oli hyvin positiivinen kokemus ja sai entistä vakaammin lisäämään kaverikoiratoiminnan harrastusten listalle oman, tulevan koiran kanssa. Kaverikoirien tekemä työ on arvokasta, ja helppo tapa niin antaa kuin saada hyvää mieltä.


 Broholminkoira Luka
 
 Berninpaimenkoira Aapo

Espanjanvesikoira Jamppa
 
Kiinnostuitko kaverikoiratoiminnasta? Lisää toimintaan mukaan hakemisesta ja kaikesta muusta kaverikoiriin liittyvästä voit lukea täältä: http://www.kennelliitto.fi/kaverikoirat
 
-Noora

maanantai 6. lokakuuta 2014

Pentuja moikkaamassa

Huomio! Sinustako cockerinomistaja?

Alla esitellystä Claremark N-pentueesta vielä kaksi narttupentua etsii omaa, rakastavaa kotia.
Pennuista toinen sijoitetaan Tampereen tai Jyväskylän seudulle, molemmat ovat iloisia ja reippaita spanielinalkuja.
Lisätietoja pennuista antaa kasvattaja Elisa Kangaskoski
puh: +358 400 527 963
email: mekangas@gmail.com




Ei, ennen kuin kukaan ehtii innostua, niin (vielä) tästä katraasta yksikään ei ole muuttamassa mun luokse :D

Käytiin reilu viikko takaperin Tikkakoskella moikkaamassa Claremark N-pentuetta. Pentueen isä on Multi Ch Claremark Just For Fun "Jason" ja emä Fi&Hr Ch Rancecraig My Fair Lady "Alice". Meitä vastassa oli seitsemän lähes 6-viikkoista spanielinalkua, joista kaksi uroksia ja viisi narttuja. Alla reissun onnistuneimpia otoksia, kaikkia seitsemää oli mahdotonta saada osumaan linssin eteen yhtä aikaa!





 Sylissä pennut olivat mielellään <3

 Mulle sopisi tuollainen karvapallo,
eikö? Kiinnitättehän huomion suloiseen
pentuun, mun ilmeestä ei tarvitse puhua :D


 Kasa pikkuspanieleita


 Toinen pojista mun sylissä <3


Uni yllätti leikkimisen, pusuttelun ja sormien pureskelun
jälkeen
Mahtavia tyyppejä kaikki seitsemän. Hyvin lyhyessäkin ajassa pennuista alkoi erottamaan millainen luonne ja persoona kullakin on. Yhteistä kaikille oli iloisuus, avoimuus ja rohkeus, kuten cockerilla kuuluukin olla: häntä vain jatkoi heilumistaan, kun kokeilin seisottaa paria pennuista pöydällä, ei haitannut vaikka olin täysin vieras. Toinen pojista tassutteli pienen hetken myös aitauksen ulkopuolella ja eteni varsin päämäärätietoisesti yhtään jännittämättä :) Hieno pentue kaiken kaikkiaan! Lienee sanomattakin selvää, että pentukuume äityi taas astetta pahemmaksi...
 Lisää pennuista voi lukea kennel Claremarkin kotisivuilta. Kiitokset Elisalle kun saatiin käydä pentuja katsomassa, ja kiitos myös meidät vastaanottaneelle Marizalle!
-Noora